sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Viikonlopun kuvia


Daalia kukkii hienosti, koko ajan aukeaa uusia kukkia. Oli hyvä ostos kympillä.

Lauantaiaamuna kahvia juodessa yks kaks kuului pum-pumpum! Ei ollut mitään lasten paukuttelua vaan aseeksi tunnistin. Ja jo kohta tulikin ip-lehden sivuille banneriin: "Juuri nyt! Herttoniemessä ammuskelua."  Iltalehden kertomana. Sekavasti käyttäytynyt veitsimies vastusti poliisia, joka sitt ampui miestä jalkaan. Pitihän mun käydä vilkaisemassa tilannetta, melkein kotiovella.


Fillariajelulla käytiin Marian kanssa. Nyt matonpesurannan toisella puolella.
Veneitä tulossa ja menossa Degerön kanavaan.


Vartiosaaren jylhä kallioseinä.


Herttoniemenrannan rauhaa ja outo kulkija - kaikkea sitä keksitään rakentaa.


Tänään kuljeskelin kaupungilla. Hagiksen torilla oli kirppis, tosi paljon ihan tarpeetonta tavaraa myynnissä. Hyvähän se on, että kierrätys on voimissaan mutta ihmettelen kuka tuota kamaa ostaa. Torilla näin saarikamut Tuulan ja Maken, ja myöhemmin Keskuskadulla Sirkun.

Taito-Shopista ostin itselleni pienen laukkusen, jonka on tehnyt Pienet Oranssit putiikin Marikka, jonka tapasin taannoisella Oulun viikonloppureissulla.
Monta sattumaa ja ajatusta, sekä mulla että myyjä Marittalla, on ollut ja oli niin että voidaan sanoa, että tämä laukku oli just mua odottamassa siellä kaupassa.
Tykkään, vaikka siinä onkin koiran kuva mutta ei kaikki voi olla vain kissaa ja mä tykkään koiristakin.
Josko nyt tämä tarttuisi Aina käteen ja Avain olisi sen sisällä Joka Kerta kun lähden kotoa. Tässä eräänä päivänä kotiovi meni kiinni eikä mulla ollut muuta kuin kukkaro kassissa. Ystävällinen myyjä Else mattokaupassa auttoi pulassa, sain soitettua Villelle ja tunnin päästä pääsin kotiin. Huh huh.


Laukku on huopa ja väriltään vaaleanpunainen, taas on valo tehnyt tepposia.
KS

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Mattolaiturilla

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Timiriasew Ivan 1910-1919

Kuva on Kaivopuiston mattolaiturilta, jossa olen monet kerrat ollut mukana matonpesussa. Lähetin jokin aika sitten Piko-systerille mattolaituripostikortin ja sain siihen vastauksena pienen muistelon: 
"Lastenvaunuissa vietiin matot rantaan. Kun matot oli levitetty kuivumaan niin äiti ja Irma-täti joivat kahvit Airamin termoksesta ja me (Piko ja mä) saatiin jätskit kioskista. Kova "tappelu" kävi paikoistsa, piti tulla joko aikaisin tai myöhään. Mulla oli sun kanssa kunniatehtävä: käydä tsiigaamassa et ne oli kuivunut ja sit raijattiin vaunuilla himaan. Oi niitä aikoja!"

Tänään olin pesemässä mattojani paikallisella mattolaiturilla. Kaunis, ihana kesäinen sää ja mäntysuovan tuoksu, suomalainen kesä parhaimmillaan.


Kauniit maisemat, vastarannoilla Tammisalon ja Laajasalon rantahuviloita.


Ensimmäinen matto kuivumassa.


Perinteitä kunnioittaen kahvit Airamin termoksesta. Kyllä eväät on aina ihan ykköstärkeät millä tahansa retken poikasella. Mansikatkin maistuivat.


Okeanos reitillä Vuosaari-Hakaniemi.


Etummaiset matot on mun. Tuossa paikassa on niin hyvät koivut just sopivasti, että ensi kerralla otan mun riippumaton mukaan ja lekottelen siinä mattojen kuivuessa. Ehkä jo ensi viikolla.


Oli taas kiva päivä ja hyvä mieli kun saan puhtaat matot lattialle, kunhan ovat kunnolla kuivat.
KS

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Inkoossa saaristomökillä


Kesä on ollut aika tuulinen eikä Maija-systeri ole vielä päässyt kesämökilleen Inkoon saaristossa, syyskuussa kävimme siellä laittamassa paikan talvikuntoon. Saari on pitkän venematkan päässä eikä sinne ole asiaa kovalla tuulella ja huonolla säällä. Lauantaina vihdoin ja viimein päästiin matkaan. Inkoon venesatamassa tankattiin tietysti vene, kaasupullot ja vesipullot. Vene ja moottori ovat olleet talvisäilössä ja huollossa Ingå Motor & Svetsillä ja starttasi heti hienosti.


Merimatka sujui hyvin ja rantaankin päästiin. Maija oli niiiiin iloinen kun aurinkopanelit toimivat eikä niille ollut talven aikana tapahtunut mitään. Yksi vedenpumppaukseen käytettävä sähkömoottori on haljennut mutta saatiin kuitenkin sen verran käytettyä, että voitiin todeta veden kulkevan kaikkiin pisteisiin.


Uusi moottori on ostettava ja yksi kottikärrynpyörä, muuta isompaa ei nyt huomattu puuttuvan. Noh, yksi poiju pitäisi saada paikalleen ja toinen parempaan paikkaan, ja yksi soutuvene raijattua maista veteen ja.. . ja onhan sitä kaikenlaista puuhaa tuollaisesssa paikassa.

Mä nukuin mun riippumatolla. Hyvin maistui uni vaikka uniapnea välillä havahdutti hereille kuuntelemaan yön ääniä. Yhtä linnun ääntä en oo koskaan kuullut, täytyy ruveta kuuntelemaan mikähän se mahtaisi olla. Kuutamo oli komea, hyttyset inisivät ahneesti hyttysverkon ulkopuolella! Ähäkutti, eivät päässeet aterioimaan, yksi lähtikin tosi vihaisesti inisten mennessään :" Voihan v...., pitätkää verenne!"


Tähän tulee joskus uusi eteläinen suojaisa laituri.

KS

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Keskiaikapäivä Tallinnassa


Perjantaina 7.7. lähdin Tallinnaan ensimmäistä kertaa uudesta T2-terminaalista. Avara ja ilmava tila.


Kuvia Jätkäsaaresta otettuina Eckerön Linen Finlandia-laivan kannelta.


Lauttasaaren Meritähti kerrostalot, *vilkutus*

Kilpa-ajoa merellä. "Viime vuonna Helsingin kautta lähti laivoilla 11,5 miljoonaa matkustajaa, joista 8,7 miljoonaa Tallinnaan. Päivittäin enimmillään 24 lähtöä Tallinnaan". (Lähde: Helsingin satama)


Aina vaan jaksan ihailla kukkakojujen kauniitat kimppuja ja niiden edullisia hintoja.


Kiva kesätyö;) sisäänheittäjät Kidutusmuseoon! 'Keskaegsed piinamisriistad'


Kaunis portaikko vie mitä julmimpien esineiden keskelle.


Noituutta oli keskiajalla paljon, ainakin niin luultiin, ryöväreiltä ja muita pahantekijöiltä kidutettiin tunnustus mitä mielikuvituksellisimmilla välineillä. Kyllä ihminen on kekseliäs ja julma, varsinkin lajitoverin kiusaamisessa ja tappamisessa.  Tässä vain kaksi kuvaa esimerkkinä, lisää löydät netistä jos aihe kiinnostaa. Ja museoita on ympäri euroopan.


Raatihuoneen torilla oli keskiaikapäivien yksi esiintymislava. Näin laulua ja musiikkia. Tällä torilla kauppiailla oli sekä nykyaikaisia että keskiaikaisia tuotteita. Nigulisten aukiolla oli vain keskiaikaisia tuotteita.


Häpeäpaalua sai kokeilla, tämän rangaistuksen sai vain pienistä rikkeistä.


Märkähuovutuksella hattuja


Rataskaevu, entinen kaivo, jonka vieressä olevaan taloon liitetään tarina paholaisen häistä. Nykyään numerossa 16 on suosittu ravintola, jossa itsekin olen ollut, ruoka oli hyvää ja palvelu ehkä jopa liiankin ystävällistä.
Lähde: Baltic Guide "Itse Rataskaevu on 1300-luvun mallin mukaan uudelleenrakennettu 1900-luvun jälkipuolella. Vesi kaivoon tuli Ülemistejärvestä, joten kovin puhdasta se ei ollut. Etenkään kun kaivoon oli tapana ”uhrata” siellä elävälle näkille kissanraatoja."


Tästä jatkoin ylös Toompealle, joka oli oma kaupunkinsa paremmalle väelle ja alakaupungissa asuivat kauppiaat ja tavallinen rahvas. Näillä 'kaupungeilla' oli myös omat lakinsa, muurin portti suljettiin illalla jolloinka asukkaiden oli oltava omalla puolellaan.


Lähde: Visit Estonia "Toompean linna pystytettiin 1200–1300 -luvulla rakennetun Toompean linnan raunioituneen itäsiiven perustusten päälle. Linna, jolla on myöhäisbarokkityylinen julkisivu, valmistui vuosina 1767–1773.
Toompean historia on Viron hallitsijoiden ja vallan historiaa. Jokainen hallitsija on rakennuttanut ja linnoittanut tätä paikkaa tarpeidensa ja makunsa mukaan. Nykyään linnassa toimii Viron parlamentti Riigikogu ja 45,6 metriä korkeassa Pikk Hermann -nimisessä tornissa liehuu sinimustavalkoinen lippu – itsenäisen Viron valtion vertauskuva.


Tässä kohdassa Kaikki ottivat selfien;)

Kissaihmisille tiedoksi, että Tallinnaan on juuri avattu kissa-aiheinen matkamuistokauppa, siis kissaa kaikenlaisissa muodoissa ja kuvissa. KassMaania.
 
Tämä *Tallinnan legendat* esitys oli hyvä, mielenkiintoinen katsaus keskiaikaan. Se oli lavastettu sokkeloiseen kellariin,huoneesta toiseen kuljettiin näyttelijöiden opastuksella. Välillä pelottikin:) Ovesta tuli mieleen "ken tästä käy . . ."


Tämän jälkeen lisää keskiaikaa Nigulisten puistikossa.


Jep, semmonen päivä ja näkemiset tällä kerralla, ei yhtään lankakauppaa.
Pikkusen oli jalat väsyneet mutta hyvillä kengillä selvisin vahingoitta. Uni maistui niin että seuraavana aamuna läheiset huolestuivat kun en ollut avannut tietsikaa normiaikaan ja puhelinkin oli mykkänä, Ville tuli ihan tarkistamaan tilanteen.
Ja eikun sitt puolilta päivin taas matkaan, nyt meren saareen Inkooseen. En ehdi kotona happanemaan;) - talvella sitt taas makoillaan.
KS