lauantai 19. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Tässä joulukortti 'Majakanvartijan joulu' kaikille lukijoilleni. Kuvattu elo-syyskuun vaihteessa ilta-auringonvalossa Kaunissaaren rantakivikossa. Tämän päivän, 19.12.15 sää on paljolti saman näköinen kuin kuvassa. Taustalla olisi saattanut näkyä Söderskärin majakkakin mutta välimatka oli kuitenkin liian pitkä.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!
toivottavat  
KristiinaS & Usko the Cat


X X X 

Kuvia *jouluisesta* Helsingistä, Tuomiokirkon portailla on väkeä kuin ensimmäisinä kevätpäivinä:)


Oikea parturin kyltti, tämä myös pyörii kuten kuuluukin tehdä.


Suklaakauppa Neuhausin herrrrkullinen ikkunasomistus.


Espan uusi valaistus on kaunis, tietysti hämärässä vasta tulee oikeuksiinsa.


Erinomaisen hyvä Tiernapoika esitys. Lauloivat varmasti ja rennosti, ei mitään jännityssäheltämista. Samat taisivat olla viime vuonnakin. Näiden suuri pläkkiämpäri kolisi tiuhaan kolikoista ja taisi muutama setelikin sinne suhahtaa. Vieressä romanialainen kerjäläinen pahvikuppinsa kanssa oli kerrassaan surkea, ei varmasti saa montaakaan kolikkoa - yrittäis edes.
  X X X
Postipukkikin on tänne paketteja tuonut, ja kortteja. Kiitos kaikista muistamisista.
Joulukorttitasku

Fazun sinistä ja lasilumihiutale


Muistathan joulunakin suosia kotimaista!

 Tuottajalle kiitos -kampanja, tästäkin kortista meni rahat tuotantotilalle.
,
Em. teemassa pysyäksemme niin tästä KLIKS = joulun ehdottomasti hauskin laulu = Lehmän joulu!

Joulua!
KristiinaS 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Eläkeikäisen tuoksuruusut


Suklaaruusut . . . ruususuklaa. . . eikun suklaalle tuoksuvia ruusuja!


Jep, kyll nää suklaalle tuoksuu! Mutta ei ne silti syötäviä ole vaan ihan oikeita. Valkoinen ruusu on dipattu johonkin vahaan, päälle siroteltu pieniä punaisia nonparellin näköisiä palleroita ja vielä kruunuksi tökätty sydänpäinen neula. Ehkä se on tuo vaha, johonka se suklaantuoksu on laitettu. Saas nähdä kauanko tuoksu kestää ja kuinka vahan käy kun kukka haluaa aueta.
Muistatteko Ruusu-suklaan? Siinä oli kaunis käärepaperi ja täytteet oli ihania. Myös se, että sai Ruusu-suklaata oli huomionarvoista. Ei sitä ihan joka lähtöön ostettu;)

Ruusujen kanssa sain Villeltä Kalevala-korun hopeisen Kosketus riipuksen, design UlrikaOwusu. Niin kaunis ja herkkä. Kiitos rakas poikani!


Emme ehkä aina huomaa
turvaa enkeleiden tuomaa.
Kuinka arjessamme, iloissamme, 
suruissamme siivillänsä suojan antaa,
vaaran paikan yli kantaa
ja illan tullen huolta vailla
voi matkustella unten mailla.

Enkeleitä, onhan heitä.

x x x

Olen nyt ilmeisesti virallisesti saavuttanut eläkeiän, kiitos korteista ja tekstareista. Ja kiitos neuleystäville kun olitte täällä iltaa viettämässä. Mukava ilta olikin, tulkaa toistekin. Kukaan ei tullessaan tiennyt merkkipäivästä, PPP-neuleiltakutsu nyt vaan sattui tälle päivälle, tässä kliks Anittan postaus. Liisa toi tullessaan pienen hyasintin ja söpön sormineulatyynyhiirulaisen (kuva joskus toiste)
Usko taas esitti monipuolisuutensa: oikeasti kerjäsi Anun tonnikalasalaattia! Oikein tassulla yritti siihen ylettää. Kukaan ei oo kerjäävää kissaa ennen nähnyt. Seuraavaksi saattiin kuunnella sen kuorsausta!
Tässä pari kuvaa mun "tuunaten" tehdyistä pöytäliinoista. Joulukortit ajattelin laittaa tuolleen puoliksi lasin alle niin ovat näkösällä ja katsottavissa.


Pöytäni on suuri, 160 cm halk., leveätä kangasta on vaikea löytää (ja kallistakin sellainen on). Ostin tuplavuoteen aluslakanan, leikkasin sen sopivan pyöreäksi Lealta saatua pöytäliinaa apuna käyttäen ja ompelin reunaan vinonauhan. Se on hyvä perusliina sellaisenaankin mutta sen päälle on hyvä löyhäyttää pienempiä kauniita liinoja. Nyt siinä on neljän euron torkkuhuopa! Just sopivan kokoinen ja jouluinen. 

KS

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ridaamassa!



Jaksoiko kukaan lukea edellisen kirjoituksen viimeistä lausetta 'Perjantaina on taas edessä uusi seikkailu! Stay tuned;  Tässä siitä nyt kerrotaan.

Eilen yllättäen Katju soitti ja kysyi haluunko huomenna (siis tänään) lähteä ulkoilemaan, tallille ja metsään? Joo, joo tottakai mä haluun. Tietysti!
Aamulla olin ajoissa treffipaikalla. Ajettiin ensin isoa moottoritietä ja sitten pientä ja mutkikasta tietä maalaismaisemassa. Monta hevosta tallilla olikin mutta se ihana Anton satuloitiin ja sitten eikun menoksi! Jee! Mä sain ekan vuoron.



Niin kiltti hevonen, nätisti kulki vaikka oli outo ihminen taluttamassa. Hyvin pääsin selkäänkin vaikka jalka vähän otti vastaan. Farkut on jäykät ja eilinen palovamma reidessä vähän kiristi. Ensin tietä pitkin vähän matkaa ja sitt päästiin metsään. Siellä oli paikoitellen isoja lätäköitä, joissa Muppe tykkäs pulikoida.



Metsässä vaihdettiin osia, Katju ratsasti ja mä kävelin, välillä oli tosi mutavelliä, meinas saapaskin jäädä matkasta.
Reissun päättteeksi Anton sai kauraa ja hörpyn vettä. Loimi päälle ja tarhaan kavereiden seuraan.


Yllätys yllätys, Katju kaivoi kassista lämmintä glögia ja pretzelit. Kyllä oli täydellistä. Ihana päivä!


Mä oon viimeks ratsastanu vuonna 1970 Englannissa! Hienosti pärjäsin, välillä ei kyllä ihan tainnu hevonen ymmärtää mua mutta ei haitannu ku Anton on itse rauhallisuus. Ajatteli varmaan 'ettei toi uus ihminen oikeen tajua miten mua käskytetään'. Mikä onkin totta, enhän mä millään muista/tiedä miten hevosta oikein ohjataan.
Katjulta sain lainata kypärän ja käsineet. Ja kuvat on Katjun ottamia, kiitos.

KIITOS kiitos Katju! 
Tää oli kyll oikein joululahjaksi tulkittava upea kokemus.

x x x
Kotimatkan varrella oli sopivasti Espoon Ikea.Jäin siinä kyydistä pois ja sain ostettua muutaman säilytyslaatikon joille on tarvis. Ikea-bussilla stadiin ja kotiin. Kätevästi kävi tämäkin matka.
KS

torstai 10. joulukuuta 2015

Usko-vintiöstä ja sitä sun tätä

Miten mulle sattuikaan tulemaan tällainen kissa, niin ainutlaatuinen kaveri?

* Usko on sikeässä unessa saunan lauteilla. Kun mä otan mun sormukset keramiikkavadilta niin ne kilahtaa ja samantien Usko tulee eteiseen katsomaan "Aijahas, sä lähdet taas. Mä siis saan namikkaa!" Mä en onnistu ottamaan niitä niin hiljaa ettei kissa sitä huomaisi.
* Ostin sellaisen namijemman mistä pitää herkut saada ulos, ajattelin ettei heti kaikkia hotki. Turha luulo, Usko keksi heti miten se luukku siirretään kuonolla pois namien päältä. Se siitä aktiviteettilelusta.
* Pari palloakin on mistä nameja tulee kun palloa pyörittelee. Ne jotenkuten toimii mutta aikansa palloa tassuteltuaan näyttää toteavan "johan tää on nähty" ja siirtyy muihin touhuihin.
* Tässä Usko suorittaa tarkastusta, että muonavarasto on asiallisesti täydennetty, riittävästi eri makuja ja kahta raksuakin, namejakin on mutta ne täytyy pitää niitä varten hankitussa petirasiassa.


* Jokin aika sitten Uskolle tuli postia. Kuoresta tupsahti siniketun nahkapaloja! Jee! Hyvälle tuoksuvat ja karva on sopivan liukasta nuoltavaksi. Namskis. Kiitos Mammutti!


Karvalla leikkimisvalokuva ei onnistunut, kissa on niin nopsa liikkeissään. Kerralla on vain yksi pala käsiteltävänä, tästä riittää siis pitkäksi aikaa puuhattavaa.

* Mutta eihän se luvallinen karva ja sen käpälöiminen ole ollenkaan niin hauskaa kuin kielletty leikki.
Eräänä aamuna ihmettelin paria epämääräistä villakasaa lattialla. Noh, sitten silmä osui mun kalliiseen käsintehtyyn intialaiseen (tai jostain sieltä päin) villaiseen tiikerimattoon! Ei jumankauta! Katti tanakele on käyny sitä käpälöimässä! Kauan se onkin saanut olla rauhassa, miksi se nyt alkoi kiinnostamaan? Huutia saa jos itse teosta katin kiinni saan.Tikrun naama on aika vaurioitunut ja toinen silmä taitaa olla sokeutunut.


* Just luin viimeisimmän Soturikissat kirjan Karkotus. Klaaneissakin on rasavillejä kissoja mutta aina joku soturi ne kuriin saa. Usko joutais pentutarhaan ja sais odottaa kauan ennekuin pääsisi oppilaaksi. Epäilen pääsisikö koskaan soturiksi;)

* Mitäänhän mä en tee ilman että Usko tarkastaa mitä on tehty ja onko se kelvollista.
Kuvan alalaidassa näkyvät  vaaleanpunaiset puikonpidikkeet Usko tarkasti jo ompeluvaiheessa. Välillä se yritti vaivihkaa tassulla hivuttamalla saada otettua jonkun osan työstä tai tarvikkeista.


Lahjapaketit on nuuskittu ettei talosta vaan poistu mitään herkkuja salaperäisissä pusseissa. Ei ollut houkuttelevia tuoksuja, paketit saivat lähteä.


Summa summarum: ei tuu aika pitkäksi tämän kissan kanssa.

x x x

Ketunkarvojen mukana tuli mulle "kivi-pannunalunen". Tää on kiva ja sopii just mun harmaalle työpöydälle. Mullahan on tällä värityksellä myös ihan kivennäköinen ja -muotoinen rintarossi, ollut ahkerassa käytössä ja huomiota herättänyt.


Uusi Vallilan Fazer-kuosinen pussukka on kiva lankasäilytin. Ainakin tällä hetkellä. Taidan kyllä kohta laittaa siihen karkkia kun tänään postista tulla tupsahti kaksi suklaalevyä! Kiitos M-L, Uskollekin siinä lelu oli mutta se saa odottaa hetken aikaa ennekuin kissalle annan.

x x x
Löysin K-Raudasta kivan kynttiläroikottimen makkariin, just nätin. Ja on ainakin osittain kotimainen kun markkinoija on Weiste. Se ensin hankittu joutui nyt parvekkeelle ja saa kesällä jonkun kukan kannettavakseen.

x x x
Ompelukone on saanut taas näyttää kyntensä, ensin niitä puikonpitimiä ompelin ties kuinka monta (viidettä metriä kuminauhaa oon käyttäny). Sitt innoistuin pari puikkokoteloa ompelemaan. Vilja-tilkun ostin messuilta ja Kissat kirjahyllyssä-tilkun sain Liisalta.


Perjantaina on taas edessä uusi seikkailu! Stay tuned;)
KS

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Viime viikon juttuja

Tai ehkä vähän ylikin viime viikosta, sillä se oli jo toissa lauantaina ku oltiin Katjulla neulenyyttäreissä. Kuten aina niin nytkin pöytä notkui herkkuja. Ilta oli hauska ja kului taas aivan liian nopsaan.
Tomaateilla koristeltu joulukuusisiikakakku  oli tosi hyvä, ehkäpä paras tuollainen mitä oon syöny. Ja toinen erityishyvä oli pullapötkylä (keskikuvassa suklaakakun vieressä), jossa oli sisällä jouluisilla hedelmäpaloja ja mantelimassaa. Sitä on jo tilannut Villen hakemaan mulle  Leipomokahvila N'avettasta.
 

Yllä Muppe ottaa ihan iisisti vaikka talo on täynnä naurua ja iloista puheensorinaa.
Alla Katjun Arjalta saama huikea joulukalenteri!


Oi oi, mä sain kivan kissanruokapussikassin, ja patalapun ja sytykeruusuja. Kiitos Outi.


Keskiviikkona oltiin Peroba Cafessa kuukausimiitissä. Paikalla oli Ilu esittelemässä Handun ihania lankoja. Kauppa kävi mutt mä pysyin kurissa enkä ostanu.


Torstaina Villa Lankan neuleilllassa.
Perjantaina teatteri Kultsassa katsoin näytelmä Varasto. Oli ihan kiva mutta kyllä aivan liikaa v.. ja muuta alapääsanastoa.


Lauantaina Ogelin Lankamaailman neuletapaamisessa.
Maanantaina Järvenpäässä Lentävän Lapasen järjestämässä leffaillassa - Knitting Movie. Nää on niin kivoja tapahtumia. Kyllä LL on seudun aktiivisin lankakauppa. Leffa luvattiin järjestää taas keväällä. Toivomme aikaisempaa alkamisaikaa että kotiutuminen ei menis ihan näin myöhäiseksi.
Pikainen piipahdun kaupassa ja sitt leffaan. Katjun raportti tässä KLIKS
 

Johan sitä tuossakin oli menoa ja meininkiä.
Kirjoitan toisen postauksen sekalaisista kuvista mitä kameraan olin ottanut sitten viime kerran. Uhmaikäisestä Uskosta ainakin kirjoitan.
KS