Vikat saarikuvat

Nää ei nyt niin ihmeellisiä kuvia ole mutta laitan ne nyt näytille, tai lähinnä itselle muistiin. Mä kyll teetän paperikuvat kaikista kivoimmista kuvista mutt ei näitä kaikkia viitsi albumiin laittaa.

Somerikon ziljoonassa kivessä riittää katseltavaa, varsinkin sateen jälkeen.

Kaunis, kaunis rosoinen suuri rantakivi.

Kääpä, jonka siili- tai etanamaista muotoa en millään saanut vangittua kuvaan. Kiva tää jokatapauksessa oli.

Amiraaliperhoskuva olikin jo esillä mutt vielä tämmönen missä on kaksi. Parhaimmillaan näitä oli koivunmahla-apajalla 6! vai olikohan enemmänkin.

Valtava, sen ruumis oli mun peukalonkynnen kokoinen, ristihämähäkki oli mun sademuovin välissä. Sain sen hätyytettyä sieltä pois ja vähän paremman värisiä kuvia siitä.

Seuraavissa kuvissa merimetso leyhyttelee siipiään kivellä ja näyttää sitt suunnan mihin lähtee ja häviää sumuun.

Lopuksi Jack The Sika, kuva siis vain päästä, se oli kyllä ihan kokonainen Wotkinin savustettu sika, jonka saarelaiset popsivat perinteisessä Sikajuhlassa, jonka uusi ravintoloitsija järjesti kesän päätteeksi (en ollut juhlissa).

Kesä oli ihana! Alkukesän hyytävä kylmyys on jäänyt unholaan. Näinkin ulkomerellä merivesi lämpeni 24 asteeseen. Saari on just sopivasti sen verran idänpuolella, että Suomenlahdella kelluneet levälautat olivat lännempänä eikä levää pahemmin meillä ollut.

Monena iltana olohuoneemme kalliolla grillattiin kaikenlaisia herkkuja, varsinkin sitt kun olin saanut Susilta uuden tosi hyvän grillin.

Aika kului nopsaan = joko se kesä meni! Kuivan kesän takia sienisato alkoi pulpahdella sammalikosta vasta saarikauden päättyessä ja moni herkullinen sieni jäi sinne. Noh, saahan noita torilta. Metsässä on niiiiin kiva kulkea ja sienestää, katsoa kaikkea ihmeellistä mitä luonnossa on. Ja kuunnella hiljaisuutta. Keskimetsässä saattaa olla niin hiljaista, että oikeasti mitään ei kuule. Sitt tietysti lumouksen rikkoo joku moottorivene, joka pitää niin isoa ääntä, että se kuuluu monen kilometrin päästä.

Ja sauna! Saaren sauna on niiiin hyvä ja ihanalla paikalla, että sinne tulee pari rouvaa kaupungista ihan vain saunomaan koko kesän ajan.

Olihan tietysti taas jotain asioita mitkä ei niin kivoja olleet/ole mutta ei niistä sen enempää.

Kaikille saarikavereille kiitos kesästä, tavataan taas toukokuussa!

 

KS

Neulottuja pöytäliinoja

Laitoin otsikkoon "pöytäliinoja", vaihteeks näin kun joskus "neuleliina" ymmärretään hartia- tms. kaulaliinaksi.
Kesällä saaressa käydessään Susi toi kerän vaalenpunaista Maxi-virkkauslankaa ja vienolla ilmeellä viestitti "josko jonkun pienen liinan saisin tästä". Ai kun kiva kun sain taas kohteen liinalle, en viitsi näitä varastoon neuloa kun on sitt aina väärän värinen tai kokoinen tmv. Susi valitsi kirjasta mallin Cecilie ja jonkun toisenkin kun totesin langasta tulevan montakin liinaa, sitä toista pientä mallia en vaan koskaan tehnyt . . .;)
Kirjasta Knitted Lace, malli Cecilie:
1. Maxi-lanka, 8 gr, puikko 2.5, halk. n. 21 cm, (4 kpl vaikk kuvass on vaan yks)
2. N-Virkkauslanka, 10 gr, puikko 2.25, halk. n. 20 cm

 

Kuvassa olevan beigen pikkuliinan tarina on seuraava: Kerran Lankamaailman kassalla oli rva X, joka halusi kaksi vanhaa liinaansa korjattavaksi (valkoinen virkattu ja toinen oli sekä virkattu että neulottu), vaikuttivat olevan hänelle tärkeitä. Tein tarjouksen ilmaiseksi korjata ne ja jos pikkuliinan korjaus ei onnistuisi tekisin uuden suht samankokoisen ja värisen. Sovittiin tapaamispäivä lankakauppaan. Kaikki oli valmista ja uusi liina tehtynä mutta päivä ei sopinutkaan mulle. Lähetin tekstiviestin ja siirsin tapaamista viikolla. Vastaustekstari: "Tapaamista ei tarvita, voit heittää liinat roskiin tai pitää itse." Semmonen tapaus;)

Tämä malli on Lisbeth, N-Virkkauslanka, 80 gr, puikko 2.5, halk. n. 65 cm. Poikkeuksellisesti neulottu ilman vastaanottajaa, halusin neuloa tämmösen isomman vaihteeksi.

Tämä on kirjasta Knitted Lace in White, malli Alma, lanka Maxi, 70 gr, puikko 2.5, halk. n. 70 cm. Siis toisen pienen liinan sijasta neuloin Susille tämmösen isomman.

Kissakin tietää, että neuleliinat on emännän lemppareita, on siis Uskonkin niistä tykättävä. Kaikki liinat se käy kokeilemassa kun ne on pingottumassa, tai mitattavana tms. Voi kunpa se oppis laittamaan nuo ziljoonat nuppineulat, olis iso apu "pingotusapulaisesta".

KS

Kiirusta pitää

On tää stadielämä kiireistä. Menoa riittää, mutta hyvä niin, eipähän pääse pitkästyminen iskemään. Vaikk kyll välillä täss kotona ihmettelen: mitähän sitt tekis, tms.
Maanantaina pesin ja silitin pyykit. Illansuussa Outi-M toi mulle valtavasti omenoita. Ja ihania pieniä valkosipuleita sekä harvinaisia tummia alkuperäisporkkanoita! Porkkanat eivät aina ole olleet oransseja, vasta n. 1700 luvulla ne on Hollannissa jalostettu nykyisen värisiksi, englannissa on porkkanamuseo! World Carrot Museum.

 

Tiistaina käytiin Erjan kanssa mm. torikahvilla ja syötiin ihanat Eromangan lihikset. Kotiintultua leipaisin pikaisesti superhyvän omenapiirakan jonka vein Villa Lankan neuletapaamiseen. Yllättävän monet onkin allergisia omenoille ja toiset ovat laktoosi..-jotakin sekä gluteeni..-jotakin eli kaikki eivät voineet piirakaa edes maistaa. Olettehan huomanneet, että Villa LANKA on muuttanut: Aleksis Kiven katu 18/Kustaankatu 9.

Keskiviikkona oli vuorossa polkupyörän kaivaminen ulos varaston perältä. Kävin Hiltusen pyörähuollossa vaihdattamassa seisontajalan, joka on monta vuotta häirinnyt kun se oli liian heppoinen ja pyörä usein keikahti nurin. Nyt on hyvä jalka ja ensi viikolla saan sivupeilinkin (meni tilaukseen). Iltapäivällä ostin uuden pitkät housut Vogliasta. Oon nimittäin jokusen kilon hoikentunut kesän aikana:)

Torstaina taas haahuiltiin stadilla Erjan kanssa. Laiturilla ihailtiin todella taidokkaasti tehtyjä "asuja", joihin inspiraatio on tullut kauniista taloista. Suosittelen käymään jos Kampissa liikutte. Marlen suosituksesta mä keksin tämän katsastaa. Kampissa kuvasin lankakaupan ikkunan: FiinaNeule on muuttanut Simonkadulle.

Kauppatorikin tuli vilkaistua ja nähtyä erittäin ruma taideteos Hotelli Manta sekä kuvan pissipoika. Virka Galleriassa katsottiin stadilaisia käärmeitä, siis valokuvia niistä.

Kangaskaupassa käväistiin ostamassa verhot, spåralla ajettiin Sikalaan = Sea Horse syömään silakkapihvit. Tosi paljon taas tuli nähtyä ja koettua.

Urbaanilintu on löytänyt pesäkolon metrotunnelissa.

Usko alkaa pikkuhiljaa tottua sisäkissan elämään. Tylsää tää ihan varmasti on. Alkuviikosta ei ruokakaan oikein maistunut mutta kyllä nyt jo kuppi tyhjenee. Yritän sen kanssa leikkiä ja jutella sille, ettei ihan tylsisty.
"En mä mitään oo huomaavinaan

vaikk kyll tuoll joku päästäinen vipeltää;)"

"Viimeisen venematkan saaresta kotiin mä otin ihan lungisti, en kyll tajunnut ettei me enää mennä takas."

 KS

Se on siinä . . .

. . . Suvikoija pakattuna.
Alimmaiseksi kaikenlaista sekalaista roinaa, eikun siis tarpeellista tavaraa. Tämän päälle tulee sitt kaksi tuollaista pohjakehikkoa ja kaksi lattiapalaa, jonka päälle kasataan loput tavarat. Loput lattiapalat tulevat kanneksi.

Pressu "laatikon" päälle, ja suuresti ansioitunut Saari-Vaari-Vahtitonttu paikalleen sekä seurakseen kivilintu.

Autio pihapiiri. Reipas ja ihana luottoapulaiseni Maria pakkaa rinkkaansa. KIITOS avusta!

Viimeisellä viikolla söin todella paljon herkkutatteja erilailla valmistettuna, nämä valmistuivat grillimakkaran seuraksi.

Kotiin toin 3 litraa pihlajanmarjoja, tosi vähän katajanmarjoja, herkullisia lampaankääpiä, kouralliset suppilovahveroita ja torvisieniä. Sinne niitä jäi metsään kasvamaan suuret määrät, arrggh.

Nämä ovat mun ymmärtääkseni ruskotorvisieniä, jotka on yhtä hyviä - ellei parempiakin - kuin mustatorvisienet.

Viikolla oli aamusumuja, ja jopa yksi iltasumukin mutta päivät olivat kauniita ja lämpimiä.

Vuosaaren venesataman mastomerikin antaa ymmärtää, että kesä on ohi.

KS
(ps: oon ihan unohtanut mainita, että saaresta oli juttua ja kuvia HBL 3.8.2014)

Hetkessä . . .

. . . auringonnousu loi taidetta telttaani,

. . . kamera vangitsi Amiraaliperhosen,

. . . silmä näki koksikivessä rupisammakon

ja kivilinnun hautomassa.

Syyskuisen päivän kahvihetki rannalla,

auringon hetkeä tämäkin.

Eletään nyt, ei "sitku".

KS
EDIT: Ensimmäinen kuva:  Se ei ole aamurusko.
Kuva on otettu teltan sisältä! Nouseva aurinko "heijasti" ulkopuolella olevan puunrungon seinään, joka on oranssi. Auringon valo tuli matalalla metsän läpi.