tiistai 22. heinäkuuta 2014

Uskon kelopuu

Mun Suvikoijan pihalla on suuri kelottunut mänty. Siihen Usko tykkää kiivetä, tai siis hypätä. Se ottaa juoksuvauhdin, hyppää rungolle ja sitt kiipeää. Joskus se tekee kolmen puun välillä syöksyjä, ensin keloon ja siitä vauhtia seuraavaan puuhun ja usein vielä tuohon kolmenteen johonka se ylettyy samalla flexin mitalla.


Tuolinvaltaus välittömästi kun mä peppuni siitä nostan.


Perhosia alkaa vasta nyt näkyä, kylmä alkukesä verotti kaunokaisten kasvua.Yhden toukan näin viime kuussa, yleensä niitäkin näkyy runsaasti.


Rantakukka on nyt kauneimmillaan.

Meri on lämmennyt ja siellä on mukava vilvoitella ja huuhtoa helteen hiet. On tainnut unohtua alkukesän kylmät kelit;) Nyt nautitaan kesästä!
KS

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Päivä sumussa


Torstain ja perjantain vastaisena yönä ropisi kummallisesti, ikäänkuin sade mutta ei kuitenkaan. Aamulla oven avatessa sitten syy selvisi: sankka sumu. Hyvä että eteensä näki.
Sumupilvi pysyi saaren päällä koko päivän! Näin pitkäaikaista sumua ei kukaan muista. Olo alkoi olla aika ahdistunut kun mihinkään ei nähnyt, ääniä kuului mutta mistä. Illansuussa sitt taivas aukeni ja olikin oikein nätti ilta, kalliolla grillattiin herkkuiltapala Erjan kanssa. On se kiva seurassa nauttia merestä ja hyvästä ruuasta.

Aamulla kun heräsin niin valoa oli tosi vähän, sellaista hämärän hyssyä. Ah ja oih, mikä peikkometsä oli ilmestynyt yön aikana. Kamera piti heti ottaa käteen ja yömekossa hiiviskelin pitkin polkuja. Ihan ääneen huokailin ah ja oih, niin käsittämättömän ihmeellinen näky oli. Tässä jokunen kuvanäyte tunnelmasta sekä verkkojen ja seittien kauneudesta.
Seittejä

Männynoksat olivat kuin sokerihuurrettuja.

"Peikkometsä", siis hyviä peikkoja täällä varmaan asuu:)

Riippuverkkoja

Luonto ON ihmeellinen ja antaa uskomattomia kokemuksia sekä herättää erilaisia tunteita.
KS

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Vaihtelevaa säätä

Jep jep, on ollut hellettä ja sadetta sekä tuulta. Viikolla oli kovia itätuulia ja torstaina vuoropaatti jätti yhden vuoron ajamattakin. Tietysti just sinä päivänä ku mä olin menossa stadiin ostamaan Uskolle ruokaa. Olin vihainen ku rantapiru, okei okei turvallisuus ennenkaikkea.
Mutt ku tieto ei kulje täällä saaressa laisinkaan. Paatilta oli yritetty soittaa tänne, että se meneekin Laguuniin mutta kukaan ei vastannut. Ei oo eka eikä varmaan vika kerta. Vuorovenelaiturille ku ensin kävelee eikä siellä oo tietoa mihin laituriin paatti meinaa mennä, ja sitt joutuukin kiirehtimään Laguuniin asti niin ei siinä paljoo naurata. Noh, mä menin sitt seuraavana päivänä ja ostin Uskolle riittävästi ruokaa, ei joudu katti oleen nälissään jos tuuli puhaltaa, niih. Se vaan viettää kissanpäiviä ja nauttii elämästään, ja juoksuttaa mua.

Kesäkaverikoira Chicon emännältä loppui loma. Käytiin muutamana iltana yhdessä kävelyllä; Usko edellä ja Chico perässä. Hienosti meni, harmi ku ei jo alkukesästä älytty kokeilla, että kissa ja koira voi hyvin lenkkeillä yhdessä.

Muurahaiset edelleen kaivaa käytäviään, yks päivä ovella näkyi kaksi siivekästäkin murkkua, mutta ne on niin nopeita veijareita ettei kuvaa saanut.

Kenttäorakko kukkii parhaimmillaan, on se vaan kaunis kukka. Hyvä kun on saatu kasvusto suurenemaan.

Vuoropaatti lähdössä Laguunista.

Riippuhämähäkin verkkoissa sahanpurua, jota murkut pudottavat koivusta, siis toinen paikka eikä toi mun pihakannon murkkukaivanto.

Keltamaksaruoho

Uusi viikko alkoi sateisena mutta sehän tekee hyvää sienille, pari kanttarellin poikasta on nähty ja punikkitatteja.
KS

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Viikon luontokuva

Jokunen vuosi sitten komea koivu kaatui, suihkahti kivasti teltan vierestä eikä päälle. Nyt sen kannossa on asukkaitta ahkerassa työssä. Hevosmuuraheiset kaivavat siinä onkaloitaan, miksiköhän? Illalla kun on hiljaista niin oikein kuulee sen työn äänen ja rapinan mitä ahkerat jalat pitävät.
Ne tuovat suussaan ison palan, pudottavat sen reunan yli ja kipittävät takaisin sisälle. Alhaalla purukasalla on pari muurahaista, jotka siirtävät purua kauemmaksi. Fiksuja eläimiä, täytyy ihmetellä niiden ahkeruutta ja viisautta. Osa kuvista on otettu illalla salamalla, siksi vähän hassun värisiä.

Usko nauttii elämästään täällä. Päästäisiä saa pyydystettyä, ei nyt ihan joka päivä mutta usein kuitenkin. Nillä leikkii, aikansa heittelee ja käpälöitsee niitä ja sitt mä heitän raadot pois pihapiiristä.
Mustikkamättäällä on hyvä kelliä ja paistatella päivää, tietysti välillä täytyy turkkia pestä.

Viikon sääilmiö
Sankka sumu vyöryi mereltä, näkyvyys ehkä 50 metriä. Sen jälkeen olikin sitten mitä kaunein kesäpäivä ja -ilta.
KS

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Neuleliinoja neuleystäville

Muutaman liinan olen neulonut, taas kerran. VillaLankassa kysyin, josko joku haluaisi liinan ja kyllähän muutama halukas löytyi.
Anulle neuloin kirjasta 'Knitted Lace in White' mallin Vibeke. Tätä mallia en ole ennen neulonut. Ohjeessa oli aika monta virhettä mutta selvisin niistä suuremmitta kommelluksitta. Koko on muistaakseni noin 42x42 cm. Lanka loppui juuri ennen viimeisiä kerroksia mutta onneksi VillaLankasta löytyi saman tehtaan valmistamaa virkkauslankaa, joka ei juurikaan poikennut alkuperäisestä. Väri ainakin oli just kohdallaan.

Krissekin halusi neliönmallisen ja hän tykkäsi näkemästään Ingeborg II mallista niinpä sellaisen hän sai, ja toivomassaan värissä. Tämä on kirjasta Knitted Lace ja useammankin olen tätä neulonut. Koko on noin 25x25 cm.

Ehkä eniten neulomani mallin Ditte II tein taas kerran, sen sai Arja. Vihreä oli toivomusväri, toivottavasti tämä sävy osui edes sinnepäin oikeata. Tämä on aavistuksen pienempi (ehkä se oli halk. 42 cm) kuin aiemmat (50 cm) sillä Eng-lanka oli ohuempaa ja neuloin 2.25 puikoilla kun yleensä käytän 2.50.
Mä en kohta enää kehtaa näista liinoista kirjoittaa . . . mutta taas on yksi valmistunut. Se onkin suurempi enkä sitä ole ennen tehnyt. Kaunis siitä tuli tosin ns. pellavaväri ei itseäni miellytä. Saatte odottaa liinan kuvaa, se pitää vielä pingottaa, kunhan saarielämältä kerkiän;)

Ja just ennenkuin viimeksi lähdin saareen niin postiluukusta kolahti kirjekuori. Ai ai minkä ihanan yllärin se sisälsikään: Neuleliina lehti!! Jee! Kiitos tuhannesti Wiktoriina, että muistit mut lehtiostoksia ihan ulkomailla tehdessäsi. Mulla ei ole koskaan ollut neuleliinalehteä. Ajatella, että tällaisiakin on olemassa. Niin kauniita malleja ja näitä malleja en ole nähnyt aiemmin missään.
Saksaa en osaa mutta kyllä näistä ohjeista selvitään, niinhän Wiktoriinakin kirjoitaa:) Ja onhan netissä saksa-suomi neulesanasto, kiitos Ulla.

Kuulemma, ehkä, sääkartassa näkyy, oikeasti ehkä taivaallakin tuo iki-ihana iso lamppu näyttäytyy, siispä saareen!
Heissulivei, nauttikaa kesästä vaikka sataiskin, nauttikaa kaksinverroin jos paistaa!
KS