maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kissamaista ajankulua

Kuviensiirto-ongelmani on korjattu, kiitos Ville.
Olen lisännyt edelliseen postiin puuttuvat kuvat.

Ai jufe, uskomatonta! Äsken tossa pihalla kuljeksi oikein kaunis kuparinpunainen Kettu! Keskellä kerrostaloja.

Hrrr, kylmää jaksaa pidellä. Viime viikon tiistaina saaressa oli niiiiin kylmä, että jos vuoropaatti olis kulkenu niin olisin just lähtenyt kotiin. Räntääkin satoi! Ei siinä kangasseinät paljoa lämmitä ja tuuli viuhuu nurkissa niin, että villasukat pyörii jaloissa. Keskiviikkona oli sitt vähän parempi ja päätin sinnitellä. Vaan lauantaina tuli mitta täyteen ja lähdin kotiin lämmittelemään. Tässä nyt sitt odottelen kesää parempaa;)

Täällä kotona Usko nukkuu melkein koko päivän, ja ehkä yölläkin.  Saaressa se on ihan toinen kissa. Pitää mut liikkeessä koko ajan. Milloin se jää jumiin pienimpäänkin juuren tynkään, milloin se haluaa vaihtaa oleskelupaikkaansa, välillä pitää päästä kävelylle ja puihin kiipeilemään yms.

Kun mä lähden pidemmälle, esim. kaupalle tai saunaan, niin Usko saa odottaa kesäpesässään. Ihan ok se on siellä ollut. Aina kun oon tullut takaisin niin se on ollut kopassaan nukkumassa.

Välillä täytyy vähän haukata välipalaa. Yleensä ruokakipot on sisällä ja se käy siellä syömässä mutt joskus tarjoilen sille myös ulos.

Kärpäset löytää heti tiensä kipolle (tuossa reunalla yksi jo on) ja Usko saa siitä lisäravintoa. Myös mehiläiset kelpaavat, ehkä ne ovat makeita jos ovat olleet mettä keräämässä.

Kun ihmiset kävelevät kivikolla niin sitä ääntä Usko pelkää mutta itse se kyllä siinä kulkee. Auringon lämmittämillä kivillä on paljon vaanittavaa elämää.

Siinä se jossain on - sisiliskon häntä. Liskohan pelästyessään pudottaa häntänsä.

Minne se hävis?

Siinähän se. Häntä kiemurteli aika kauan aikaa ennenkuin refleksit hiipuivat. Oli se oudon näköinen "mato".

Illalla laitan kaiken valmiiksi nukkumaan menoa varten. Verhot kiinni, omat yövaatteet esille ja Uskolle nukkumatuolin päälle huopa, jotta se on kuin pesässä. Sitten kissa sisälle ja komento: "nyt nukkumaan". Se on oppinut tuonne menemään kunhan on ensin vielä hiukan yöpalaa syönyt. Sitt mä meen sänkyyn, sammutan valon ja sitt nukutaan.

Aamulla noin seitsemän aikaan kissa alkaa raapimaan ulos. Oven edessä on vähän barrikaadia ettei se livahda omia aikojaan ulos, kuvassa jo aika hyvin esteet on kissan toimesta raivattu. Onhan se kyllä taluttimella kiinni mutta sehän ei ole mikään este, pieni haitta vain josta selviää tassunkääntessä.

Yhtenä päivänä Usko meni lattian alle niin etten ehtinyt ottaa talutinta irti. Siellä se aikansa kolisteli, tuli poiskin mutta talutin oli jäänyt jumiin. Kun sitten sain taluttimen vedettyä sieltä pois niin mukana tuli mukava tervan tuoksu. Voi tanakele, mulla oli sitt keväällä jäänyt sinne alle yksi tervakippo joka oli kaatunut ja talutin oli tietysti tervassa. Sinolilla sain sen puhdistettua. Seuraavana aamuna sitt suursiivous, eli kaikki tavarat sivuun jotta sain lattialaudan ylös ja tervapurkin pois sekä haravoitua kaatuneen tervan neulasineen pois. Voi sitten kissa mennä sinne päästäisiä hätyyttämään ilman että tulee sieltä turkki tervattuna.
Tervapurkit ovat talvikasan alla pitämässä minkit poissa. Noh, minkkejä ei viime aikoina ole näkynyt ja jyrsijöihin terva ei näytä tepsivän.

Ei tule aika pitkäksi tämän kissan kanssa. Pitää mun luut notkeina ja muutenkin virkeänä, heh.
KS

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sataa, sataa ropisee

Niin satoi perjantainakin kun kaupungilla kuljeksin. Senaatintorilla oli Kainuulaiset esittelemässä maakuntaansa. Mä menin sinne varta vasten ostamaan Kainuunharmas-lankaa. Vaan mitä ihmettä! Sellaista ei ollut myynnissä! Ei langan lankaa, höh. No, ostin sitten ovenkolkutin palokärjen ja söin luomulihakeiton. Palopakärki on nyt täällä saaressa, jotta Suvikoijalle tulijat voivat sillä koputtaa ja ilmoittaa tulostaan.
Traktori, ei ainakaan mun pihalle tai minnekään;)

Tervahauta, poltettiin lauantaina

Tervakello

Hiljainen kansa. Luulin, että tämä on joku hautajaiskulkue tai peräti Oulun vauvasurma. Nuo "arkut" ovatkin penkkejä, mutta koska niissä on heinää pehmusteena ja satoi niin ne oli peitetty muovilla. Ehkä tuolle kansalle olisi voinut laittaa kesämekot päälle niin ei olis ollut niin synkkä.

Kuvien siirrossa on Iso Ongelma! Ylläolevat kuvat olin siirtänyt blogikuvien albumiin ja aiemmin, niin sain ne vielä näkyville. Allaoleviin teksteihin on kuvat olemassa, lisään ne sitten joskus.
Ongelma on korjattu, kiitos Ville.

KIP-päivä
Katju sai ns. ylipuhuttua mut blogikommentillaan ja siirsin saarenlähdön iltapäiväpaatilla tapahtuvaksi. Joukkomme aloitti Kippailun Snurresta. Siellä olikin pöytä koreana. Ulkomaalaiset neulojat olivat leiponeet maukkaita herkkuja. Yhdet oli isoäidin reseptillä leivottuja samantapaisia kun mun oliviipallerot, näissä oli oliivin tilalla saksanpähkinä.

Snurresta osa poikkesi Vihreässä Vyyhdissä, mä menin suoraan VillaLankaan. Pikaisesti hörppäsin kupillisen kahvia ja sitt menoks taas.

Saaressa
Ravintola ei edelleenkään toimi ns. kunnolla, eli aukioloajoista ei oo tietoa, ruokana on keittoa (10,00 mm. hernekeitto!) tai hampurilaista (16.90!)
Yleinen ilmapiiri on vähän nihkeä, esim. roska-astiat kerätään polkujen varsilta pois ja keskitetään muutamaan paikkaan! Siinähän sitten oudompi kävijä ihmettelee minne roskansa voi viedä kun astiat ovat harvassa.

Ihmeellinen luonto
Sitsontiaisia, koppiksia, tai mitä lienevät, on tänä kesänä todella paljon. Nämä kaksi kulkivat pitkään mun pihalla peräkanaa. Pienempi pyrki pitämään isommasta kiinni, jos lipsahti irti niin iso odotti kyytiläistään.
LeaP kommentoi näin: " Luonto on ihmeellinen, pääsit koppisten häitä seuraamaan, se isompi on ollut morsian ja se pienempi kiihkeä sulho."
Usko
Tykkää kiivetä puihin, saa se sen tehdä kunhan on oksaton puu kohdalla;) "Päästäinen päivässä pääsee päiviltä" on Uskon motto.

Päivitykset tulevat kuvattomina kunnes käyn mantereella ja Ville korjaa tilanteen. Tai sitten en päivitä ollenkaan!
(Tekis mieli sanoa pari rumaa sanaa . . .mitä mä teen tällä tekniikalla täällä metsässä kun se ei sitt toimi?)
KS

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tykkisluupin kastajaiset

Olipas hieno tilaisuus. Asiapitoisen puheen jälkeen aluksen kummi Jaana Pajunen kastoi tykkisluupin, tosin skumppapullon rikkoi miehekkäästi Johan Gullichsen.



Tämä hieno tykkisluuppi on rakennettu Suomenlinnassa eli Viaporissa. Kastamisen jälkeen seurasi wanhan ajan kunnialaukauksia aluksen tykeillä sekä Wanhan Warusväen tykillä ja musketeilla. Komeata oli, ruuti savusi ja tuoksui.


Satamassa oli myös komea Tre Kronor purjealus.
KS
EDIT: Metro-lehdessä on kuvia ja videoilla musketti- ja tykkilaukaukset.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Usko The Puukiipijä

Tiistaina aamulla Sipoon Kaunissaaressa koettiin toistaiseksi harvinainen eläimenpelas-tustoimenpide. Usko, maatiaiskissa (Felis catus), kiipesi salamannopeasti mäntyyn (Pinus sylvestris). Sopivalta korkeudelta, lue flexinarun pituuden päästä, löytyi mukava oksa, josta saattoi tiirailla tsirppejä uudesta näkökulmasta.

Välillä vähän asennonvaihtoa, josko näkyisi herkullisempia siivekkäitä.

Lopulta maisemat ja tsirpit oli nähty ja oli alastuloan aika. Ensi pientä suunnantarkistusta . . .

Mitenkähän tämä toimii? Pitäiskö peruuttaa?

Ei, ei se onnistunut niinkuin Strömsössä! Talutin juuttui siihen pienimpään mahdolliseen oksantynkään. Kissa piti kynsineen puusta kiinni juuri sen verran korkealla, että siihen ei ylettynyt millään korokkeella (lue: limsakori kun muuta ei ollut tarjolla). Talutin niin kireällä, että lukkoa ei saanut auki jos siihen pikkusen sormensa sai venytettyä.
No, ei hätiä mitiä, onhan Uskolla jo hyvä lisänimi "Houdini". Siispä kaikki taidota peliin ja kas! kissa vapautui ikävästä tilanteesta.

Paikalle kutsuttiin apuun pelastupartio - ei kuitenkaan Bernard ja Bianca -, vaan Antti ja Miikka. Talutin saatiin hienosti alas.

Sopii nyt katin rapsutella kaulaansa ja ihmetellä mitä tuli koettua!

Ehkä Uskolle pitäisi nyt antaa lisänimi V. Gustafsson, mutta toisaalta tässä meni todella pieleen turvaköyden oikeaoppinen käyttö. Ehkä tyydytään vain The Puukiipijä -nimitykseen.
Ja juu, kissalla on kaksi valjasta, pinkki ja vihreä, et näe harhoja. Puussa roikkuu se vihreä ja kaulanrapsutuksessa on pinkki, koska se vihreä oli vielä puussa;)
Päätän raporttini Kaunissaaren ihmeellisestä luonnosta tähän.
KS
ps. Iskias vaivaa edelleen, tänne tulo sunnuntaina oli oikea tuskien taival (kuten taannoisena keskiviikkona kotimatka, huh huh) mutta tänään on helpompi päivä.