maanantai 26. syyskuuta 2011

Saarineuleita, 2

Osan saaressa neulotusta olenkin jo esitellyt tässä kirjoituksessa, valmiita ja keskeneräisiä.
Yritän nyt saada loput laitettua esille, eli itselleni arkistoiduiksi;)
BINGO-TOPPI
Sen alussahan oli pienen pieni ongelma: neule oli mennyt kierteelle mutta korjasin vian leikkaamalla neuleen. Hyvä tuli, saumaa ei näykään ja on tuo ainakin toistaiseksi pitänyt hyvin. Neulo on mieluisa ja paljon sitä saaressa kehuttiinkin, väri oli monen mielestä tosi hyvä. Monta kuvaa saatte kiusaksenne, "hovikuvaajan" ottamat on kaikki niin kivoja. Kiitos P!

Lanka: ONline Linie 163 Bingo, 100 % puuvilla. Lankaa kului 250 grammaa, päättelykerrokseen jouduin jo solmimaan pätkiä viimeisille senteille.
Puikot: Addi-pyöröt, yläosassa 3.5 ja helmaosa 4.5. Isommalla puikolla sain alaosasta löysemmän, laskeutuvamman.
Ohje: ihan omasta päästä. Aloitettu hieman rinnanalta ylöspäin ja kun se oli valmis jatkoin alaspäin niin pitkään kuin lankaa tosiaankin riitti. Aloitus oli virkkausaloitus, ohje esim. Ullassa, josta sai hienosti silmukat otettua.








* * *
MIEHEN VILLAPUSERO
Jo muutaman vuoden on ollut puhe, että Ripelle pitäisi tehdä villapusero, yllätyksenä. Tänä kesänä Seija sitten sai mut ylipuhuttua, hän osti langat Marsulta Lankamaailmasta ja minä neuloin. Neuloin koko helteisen heinäkuun, siinä ja monta suunniteltua työtä tekemättä. Väri on harmaa, musta olis pitänyt olla - tai ehkä punainen. Koko on just nippanappa sopiva eli saaja totesi: 'väärä väri ja väärän kokoinen'. Kyllä se päällä sitt venyy sopivaksi, kalliolle kun en saanut silleen pingotettua, että olis neule avautunut. Noh, oli se ihan tyytyväinen ja ehkä otettukkin. Vahinko vaan että rupes ottamaan tän jälkeen, olis jäänyt multa pusero neulomatta jos oisin osannu tuon ennustaa.

Lanka: Viking Ville, n. 900 grammaa
Puikko: Addi-pyörö 3.5 resorit, 4.0 vartalo
Malli: Novita Kalastajaneule. Kaulusta en tehnyt ohjeen mukaan vaan pituudeltaan yksinkertaiseksi ja italialainen päättely. Se on kiva, joustava ja siisti.



* * *
POLVISUKAT itselle
Alkukesästä kun kävin Stadissa niin ostin Tikatasta paksumpaa sukkalankaa kun viileinä iltoina totesin, ettei mulla ole paksuja polvareita.

Lanka: Regia 8-fädig, 200 grammaa (eli kaikki mitä ostin)
Puikko: Addi-pyörö 3.5
Malli: perussukka mutta neulottuna ihan erilailla: virkkausaloituksella nilkasta kärkeen normaalisti, sen jälkeen nilkoista yhtäaikaa ylös niin pitkään ku lankaa riitti. Ai miks näin monimutkaisesti? No kun mä en osannu laskea silmukoita tälle paksummalle langalle kärjestä aloittaen! Mulla on hyvä ohje ohuemmalle langalle mutta . . .  seli-seli.
* * *
UNISUKAT itselle
Saareen teki mieli saada mukavat lämpöiset unisukat. Marja kävi Tallinnassa ja tilasin langan tuomisina.
Lanka: Fortissima Alpaka 50% merino, 25 % alpaka, 25 % polyamid. Kulutus 65 gtammaa
Puikko: Addi-pyörö 2.5
Malli: perussukka varpaista alkaen, kaks yhtäaikaa.

* * *
Sitten tuli tehtyä kaksi mörvelöä: Liian pienen kynsikkään ja sormikkaat, jossa on liian lyhyet sormet. Uudet on jo tekeillä.

Täss oli neuleet, laitan vielä yhden virkkauksen ja pari neuleliinaa omina posteinaan.

KS

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kuva-arvoituksen arvonta on suoritettu


Kivoja vastauksia kirjoititte kuva-arvoitukseen: home, jää/ rakeita, vuorikristallia, kaatunut helmirasia, sekoittamaton ruistaikina, sammakonkutu, litistyneen sammakon jämät, keijukaisten kyyneleitä, sokeria letun päällä, fossiili, jokin äksidentti keittiössä, muffinsi, haljennut kivi, kiteytymiä kiven sisällä, hajonnut lasi, leivonnaisen päällinen, yms. KIITOS , näitä oli ilo lukea ja hauskuutta päivään toivat.

Ne ovat oikeasti suolakiteitä! Koko alkukesän oli tuullut etelän ja lounaan suunnalta ja juhannusviikolla oli oikein tosi myräkkä sieltäpäin. Olisiko nuo tuulet tuoneet eteläiseltä Itämereltä suolaisempaa vettä näillekin rannoille. Helteen tultua lätäköt kuivuivat tyystin enkä ole koskaan nähnyt näin paljon suolaa rannalla ja kallionkoloissa, vieläpä näin suuria kiteitä.  Wikipedia kertoo suolasta paljon, ja sellaista tekstiä etten ymmärrä puoliakaan, mutta kide-muodolle on syy:

Lainaus Wikipedian artikkelista Suola

"Suolalla on säännöllinen ionisidosten muodostama kiderakenne, ionihila. Ionihila on kova, mutta ilmenevien hylkimisvoimien vuoksi myös hauras rakenne. Kide pirstoutuu helposti iskun vaikutuksesta, kun positiiviset ionit osuvat kohdakkain positiivisten ja negatiiviset negatiivisten ionien kanssa. Suolan kiteisyys on seurausta ionihilasta."

Em. artikkelin kohdassa Merisuola on kuvassa samannäköisiä kiteitä kuin näissä mun kuvissakin.





Kuvagalleriassa saat kuvat suuremmiksi klikkaamalla kuvia.

ARVONNAN TULOS:

28 36 19



Random numbers generated Sep 25 2011 at 20:58:8 by www.psychicscience.org

Free educational resources for parapsychology, psychical research & mind magic.

28 = MISKA

36 = QUICKSTEP

19 = KATA

ONNITTELUT VOITTAJILLE!

ja

KIITOS KAIKILLE MUKANA OLLEILLE!



MISKA ja KATA: ottakaas yhteyttä palkintoasiassa! Kaikkiin voittajiin on saatu yhteys.

"Mutta: palkintoa en ole vielä keksinyt. Jospa tekisin niin, että voittaja saa valita jotain käsitöihin liittyvää noin kymmenen euron edestä. Esim. jokin kässälehti mitä ei kotikioskista saa, puikkoja, lankaa tai muuta tarviketta Karnaluksista (piakkoin aion sinne mennä). Ja kuten aina, niin kolme voittajaa arvon, eli kakkonen ja kolmonen sais sitt jotain vähän vähemmällä rahasummalla. Eiköhän tämä tälleen järjesty hyvin."

KS 

lauantai 24. syyskuuta 2011

Kesävieraita


Kiitos kaikille, jotka kävitte visiitillä saaressa. Se on kiva kun joku tulla tupsahtaa, yllärivierailut on kaikista kivoimpia. Ja tuliaisetkin on aina maistuneet mutta ilman niitäkin voi toki tulla - ihmiset on tärkeitä, ei tuomiset.

13.-15.5. oli tietysti ihan ekana Maria pystyttämässä telttaa ja leiriä. Kaikki meni hienosti ja ehdittiin vähän pitää vapaa-aikaakin ja grillata herkkuja. Ja mä tietysti ihmettelin saamaani upeata selviytymispakkausta. Siitä riittikin herkkuja pitkään ja napostelvat olikin tarpeen ekan kuukauden aikana ennenkuin kauppavene alkoi kulkemaan. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseen aiheesta.




4.6. Ville tuli päiväksi saareen ja toi tullessaan Taito-lehden, josta riitti taas lukemista pitkäksi aikaa. Pojalla oli heti lounasnälkä niin poikettiin  Kaunissaaren Kesäravintolaan, jossa on nyt uusi ravintoloitsija. Salaattiannosta ei varsinaisesti ollut listalla mutta Kirsi kertoi mitä aineksia on saatavilla, Ville valitsi niistä mieluiset ja saikin todella hyvän salaatin. Ensi kokemus oli siis hyvä eikä koko kesänä tarvinnut pettyä - aina oli maistuvaa ruokaa ja hinta-laatusuhde just kohdallaan. Nopsaan päivä hurahti valokuvatessa ja polttipa tuo nahkansakin keitetyn ravun väriseksi.

11.6. saaressa vietettiin KIP-päivää. Lila perheineen tuli puolenpäivän jälkeen omalla veneellään rohkeasti taas kallion kupeeseen, kuten viime kesänäkin. Lilan kertomus päivästä on tässä ja minä olen kirjoittanut siitä  tässä kirjoituksessa.




30.6. Vilijaana tulla tupsahti saareen. Ei vieraakseni vaan ihan saaressa olemaan. Hän pystytti telttansa Länsipäähän ja pitikin sitä siellä koko kesän. Silloin tällöin tavattiin mutta saari on suuri niin saattoi Jaana olla saaressa montakin päivää ilman että törmättiin. Vilijaanan villaklinikka.




2.7. Kauppaveneelle tullessani yks kaks edessäni olikin tuttu: Virpi! Kolmella kajakilla olivat liikkeellä ja just olivat lounasta syöneet saaren retkipöydän ääressä. Miehet lähtivät naapurisaareen Tallholmeniin viemään leirivarusteita ja palasivat sieltä iltapäivällä hakemaan Virpin ja Miikkan. Virpi virkkasi epätoivoista palajakkuaan ja Miikka rakensi kaarnalaivoja, omalla puukollaan veisteli. Kuten aina niin aika oli taas saanut siivet ja liian pian oli erottava. Kiva päivä oli ja siitä Virpi on kertonut tässä kirjoituksessa.






8.7. Jaanan mukana saareen tuli ensimmäistä kertaa Jonna - neuletapaamisista mullekin tuttu. Jonna ihastui saareen niin, että päätti jäädä yöksi vaikka ei ollut sitä suunnitellut. Multa löytyi makuupussi lainaksi ja vähän ilta- ja aamupalaa. Myöhemmin kesällä Jonna kävi vielä toisenkin kerran. Niin se vaan on, että moni menettää sydämensä tälle paikalle ja tulee uudestaankin. Meri ja kalliot ovat niiiiin ihania!

20.7. Keskiviikkosaunan jälkeen terassilla istuessani kuulin, että vuoroveneellä oli tullut perhe joka oli kysellyt "missähän se Kristiinan telttä mahtaa olla" ! Ja oli niillä koirakin. Häh mitä? Tietysti lähdin heti teltalle, kyselin matkalla onko mua etsitty yms. No tulihan se perhe sitten vastaan: veljen tytär Nina! Jopas oli yllätys ja kiva sellainen. Nina ja kolme poikaansa olivat tulleet vuoroveneellä mutta mies tuli omalla veneellä, koska ajatus oli kalastella mutta eihän siihen aika riittänyt;)  Opastettiin hänet siihen kallionkupeeseen mihin Lilakin veneellään tulee. Tavarat maihin ja veneelle parempi parkkipaikka, ja sitten telttapaikan etsintään. Läheltä löytyikin sopiva ja siinä he majailivat pari päivää. Helle oli lämmittänyt meriveden linnunmaidon lämpöiseksi ja kaikki nauttivat uimisesta. Letutkin maistuivat ja eiköhän tämäkin perhe tule ensi kesänä uudestaan. Kuvassa koiransa, jonka nimi on Milou ja on aivan sen sarjakuvakoiran näköinen ja oloinen, vaikka ei olekaan kettuterrieri vaan monirotuinen. Kiva ja hauska koira, taisi olla niin paljon tuoksuja ja muuta tutkittavaa, että nokoset oli välillä otettava.




21.7. Maria perheineen tuli päivävisiitille. Lapset touhusivat kallion lätäköissä, uittelivat kaarnaveneitä ja tietysti kastoivat vaatteensa, ainankin pienimmäinen Veera. Eväitä syödessä aika lensi, lapset piti vielä viedä leikkipaikalle ja jättinappuloilla shakkia pelaamaan. Ravintolasta ostettiin jätski-mehujäät, jotka olikin tosi maukkaat.

3.8. Yks kaks yllättäen telttapolulla rapisi; sieltä tulivat Lea ja Anitta! Jee, nää on hauskoja tämmöset tulemiset. Tuomisia oli vaikka mitä, kynttilät tulikin jo kaikki poltettua: Kiitos! Anittalla on hyvä kertomus ja kuvia päivästä tässä linkissä.




14.8. Olin ollut kaksi yötä stadissa ja sunnuntaina saareen palatessa samalla paatilla tuli Vee perheineen kesäpäivän viettoon. Hyvä kun tulivat, sain valtavalle tavarakuormalleni kyydin loppumatkalle satamaan. Veen mies veti ja työnsi tavarakärryt saareessa = pääsin kerrankin helpolla. Kiitos avusta miäs! Eväät grillattiin, mies ja Robinson Crusoe kävivät kävelyllä ja me naiset höpöteltiin niitä näitä. Taas oli yksi kiva päivä ja seura menneet.

Varustusta viimeistä kuukautta varten.

26.-28.8. 63 koululaista valloitti etelän telttapaikat. Tämä on jo monivuotinen perinne, että lukuvuosi aloitetaan Kaunissaari-viikonlopulla. (Muistaakseni kyseessä on Helsingin luonnontiedelukio, mutta nyt en olekaan varma koska koulun sivuilta/kuvagalleriasta eikä mistään löytynyt mainintaa tästä.)  Nuoret ovat aina käyttäytyneet hyvin eikä näistä isoista ryhmistä ole ollut harmia. Muutaman kerran on ollut tosi sateinen ja huono sää, silloin on kyllä käynyt sääliksi nuoria joiden varusteet eivät ole olleet sateenpitäviä.

2.-4.9. olikin viimeinen mahdollinen viikonloppu vierailua ajatellen ja sen käytti hyväkseen Susi. Lettusia paistettiin, ne on niin hyviä, myöhään höpöteltiin ja neulottiin. Sienessäkin ehdittiin käydä ja Susi saikin hyvän torvisieni saaliin. Niin, siihen samaan paikkaan oli vielä tulossa vaikka kuinka paljon torvia mutta sinne ne sitten jäi :(  . Tässä linkissä on Susin kertomus saariviikonlopustaan.

9.-11.9. leiriä purkamaan tuli uskollinen Maria! Kiitos!  Meillä alkaa jo olla rutiinia tähän hommaan, niin kaikki sujuu helposti ja ilman turhia kommelluksia.



Veljen tytär on piiiitkästä aikaa sukulainen, joka on saaressa käynyt - siis onhan Ville mutta . . .. Viimeks tätä ennen on käyny äitini joskus 80-luvun puolessa välissä ja sitä ennen pikkuserkku 70-luvun alussa. Ihan itsekseni saisin siis kesäpaikassani olla jos en olis tutustunut kaikkiin näihin kivoihin ihmisiin neuleblogien ja neuletapaamisten kautta!

Toivottavasti kukaan ei ole unohtunut, se kyllä saattaa olla mahdollista kun en näköjään ole edes kuvia ottanut. Kuvista puheenollen: onko kenelläkään kuvaa siitä mun suvi "nimikyltistä"? Jos on, paas tulemaan meilillä niin saan senkin näytille, kiitos.  Mä kyllä olen ottanut mutta ei sitä mistään löydy, luultavasti kamerassa on ollut joku vika, koska samoilta ajoilta puuttuu muitakin kuvia.

Loppuun vielä kuva lemppari koirasta. Naapuriteltalla asustavat Erja ja Chico. Tämä on saaren kivoin ja kiltein koira, Suomenlapinkoira. Kuvassa "kukkulan kuningas" metsäretken lepotauolla.

Kiitos Erja Chico kivasta kesäseurasta!


KS

torstai 22. syyskuuta 2011

Evan myssy / Evas mössa

Tiistaina sain käsiini nämä tilaustyön langat ja nyt ne on neulottu. Tämä oli tällainen kiva ja nopea välipalatyö ennenkuin aloitan alpakkapuseroni. Eva halusi myssyn, jossa on reikä poninhäntää varten sekä kaulaliinan.
På tisdag jag fick garnet till en bestäld projekt och ny är den färdig. Den här var en "piece of cake" före jag börjar sticka mitt alpakatröja. Eva ville ha en mössä med hål på baksidan for att kunna dra ut hästsvansen och en halsduk.

Lanka / Garn: Coats (Schachenmayr Nomotta) Silenzio, 100 g myssy /mössan ja 100 g kaulaliina /halsduk
Addin pyöröpuikot /Addis rundstickor: myssy /mössa  nr. 6.0, kaulaliina /halsduk nr. 8.0
Malli /Mönster: peruspipo 2o-2n, kaulaliina 1o-1n, reunassa muutama kerros helmineuletta, pituus n. 125 cm. / Basmössa 2 rm-2 am, halsduk 1 rm-1 am,  två-tre varv med moss-sticking på kanterna,  längd ca. 125 cm.


Toivottavasti näistä tuli sellaiset kuin oli tarkoitus.
Jag hoppas att de blev sådana som Eva hade tänkt.

* * * 
Ja sitten vielä tämä huivilanka: sehän ei ollut kerällä vaan vyyhdillä ja sotku oli valmis. Eikä tämä todellakaan ole mun alaa tämmöset langat. Siinä TV:n uutispätkässä puhuttiin, että tämmöset on "puolivalmisteita", siis nää langat. Kunhan Kuva-arvoituksen voittajat selviävät niin jospa tämä kelpaisi jollekin palkinnoksi;)


KS

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Stadilla ja lankoja


Huh, olipas vilinää ja vilkskettä, melua, tuoksuja/hajuja ja valoja ihan riittävästi päivän reissulla stadiin. Tapasin systerin pitkästä aikaa ja Marian kanssa ostettiin lankaa. Mutta ekaks tämä:

Tästä tulipalosta . . .


Makasiinien tulipalo 5.5.2006.

Blogikirjoitus tässä linkissä, (blogikirjoituksessa IS-linkki yms. eivät toimi enää) Kuvagalleriani kuvat tässä linkissä.



. . . jäi jäljelle tämä




. . . ja tilalle nousi tämä


Helsingin Musiikkitalo

* * *

Marian kanssa mentiin katsastamaan Vihreän Vyyhdin syksyn lankatarjonta. Kaikenlaisia ihanuuksia on taas tullut kauppaan ja herrrkullisia värejä. Lankojen silittelyä ja jutustelua Lean kanssa, ja kyllähän se kassakonekin kilahti. Maria osti lapsen villa-asua varten uutuus sukkalanka Linie 3 Alpaca Color´ia, joka on villan ja alpakan sekoitusta vahvistettuna polyamidilla

Minä repäisin ostamalla aivan superpehmoista alpakkalankaa puseroa varten. Tämä on suoraan Boliviasta ja aivan uusi tulokas VV:n lankavalikoimassa. Ah, äkkiä puikoille.





Hagiksen hallista ostin pienen  "KAIKU" -pussukan aiemmin ostamani pikkulaukun seuraksi. Nää on niin hauskoja.




Ennen omia neuleita täytyy kyllä neuloa pipo ja kaulaliina langasta, jonka systeri toi mulle kun lanka oli ensin rantautunut Tukholmasta systerin saareen Inkoon "merellä". Pitkä on tilaustyölankojen matka;)




Myös tämä lanka tuli samaisesta saaresta tultuaan sinne suoraan Englannista. Kerry toi lomamatkallaan mulle uuden uutukaista huivilankaa. Nämä langathan ovat nyt niin suosittuja, että sunnuntaina näitä esiteltiin jopa telkkariuutisissa! Ei vissiin muuta tärkeätä uutiskynnyksen ylittävää ollut tapahtunut?





Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä ostin lauantaina kaksi kirjaa, huivikirjan hinta 12 ja solmukirjan 3 euroa. Halvalla sain.




Kivoja vastauksia olette kirjoittaneet Kuva-arvoitukseen. Niitä on hauska lukea. Kiitos.

KS

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kuva-arvoitus


Multa ei nyt mitenkään irtoa blogikirjoitusta.

Ettei nyt ihan hiljaiseloksi menisi tämä syyskuu niin laitanpa teille kuva-arvoituksen.

Mitä on kuvassa?


Suurempi kuva tästä linkistä.

Vastausaikaa on ensi sunnuntaihin (25.9.) klo 20.00 asti.

Perinteisesti tässä blogissa on vain yksi arpa/osallistuja (ylimääräisiä "arpoja" ei saa linkittämällä tai muilla vippaskonsteilla). Ja arvonnan suorittaa netin syövereistä löytyvä arvontakone.

Mutta: palkintoa en ole vielä keksinyt. Jospa tekisin niin, että voittaja saa valita jotain käsitöihin liittyvää noin kymmenen euron edestä. Esim. jokin kässälehti mitä ei kotikioskista saa, puikkoja, lankaa tai muuta tarviketta Karnaluksista (piakkoin aion sinne mennä). Ja kuten aina, niin kolme voittajaa arvon, eli kakkonen ja kolmonen sais sitt jotain vähän vähemmällä rahasummalla. Eiköhän tämä tälleen järjesty hyvin.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni.

KS


torstai 15. syyskuuta 2011

Epähuonekalu


Meillä on iso säkkituoli, jota Puudeliksi kutsutaan. Eniten sitä on kaiketi kissat käyttäneet, ja Ville alkuaikoina mutta vähänpä siinä on tullut röhnöteltyä. Tässä linkissä Iitu nauttii tuolin "leipomisesta".

Säkki on pyörinyt lattialla jo 5 vuotta niin ajattelin olevan korkea aika pestä sen päälllinen. Juu, ostettaessa sanottiin, että sen voi pestä vaikka tässä mallissa ei olekaan vetoketjua päällisessä. Äkkiäkös tosta sauman avaa ja ompelee sitt takas. Heh heh! Helpommin sanottu kuin tehty. Se fleecekangas oli ommeltu saumurilla ja tietysti siihen täytepussiin kiinni sekä vielä varmuudeksi yksi sauma siimalangalla kaikkien kankaiden läpi, siis saumojen sauma. Sain mä sen sitt noin tunnin työllä tarpeeksi auki, että täytepussi tuli ulos.





Pussi verannalle tuulettumaan ja fleece pesuun. No just joo, olihan se sitt niin iso kangas ettei se mahtunutkaan pesukoneeseen vaikka meillä on tosi iso kone!

 



Kun lattiat oli pesty niin siirsin täytepussin takas sisälle. Siinä näytti olevan pieni reikä, ilmeisesti oli johonkin tarttunut kiinni vaikka yritin varoa. Lähestyin pussia  "jesseteippirullan" kanssa paikatakseni reiän. Siitäkös se pussi innostui ja ajatteli: "nyt toi tulee ja sulkee suun lopullisesti, mutta mäpäs näytän sille miten pikkupalleroita sylkästään!"

Mä en siis ehtinyt kirjoittaa tänne, kuten olin ajatellut, siinä vaiheessa kun olisin yrittänyt survoa täytepussia takaisin fleecen sisälle ja ommella sen kiinni, että "sitt ku kuulette kirousta Stadista Utsjoelle niin tiedätte mitä on tapahtunut". Se tapahtui jo! 


Mä olin sulkenut pussin suun narulla, ja varmistanut sen monella solmulla mutta  naru  vaan  l u i s u i   pois   ja ziljoona pikkupalleroa iloisena vieriskeli lattialle. Jos joltain on elohopeakuumemittari hajonut ja on metsästänyt sitä elohopeaa niin nämä on samanlaisia liukasliikkeisiä ja vaikeasti pyydystettäviä!

Noh, aikani "lunta luotuani" sain pussin taas kiinni ja nyt suljin sen sillä jesseteipillä. Varmasti on ja pysyy kiinni! Tai mistäs sitä tietää jos teippi ja tuo kummallinen sininen kangas eivät tykkää toisistaan, alkavat hylkiä ja . . . ja  . . . .

Fleecekankaan peseminen saa nyt toistaiseksi jäädä hamaan tulevaisuuteen, jos sittenkään, ja palleropussi majailkoon terassilla jonkin aikaa.

Arvatkaas näenkö punaista vai vihreätä jos/kun noita palleroita alkaa ilmestyä jostain nurkasta;)

Olihan tuo episodi vähän vaihtelua tähän talossa asumisen kurjuuteen. Mä en ole vielä ehtinyt tehdä mitään 'omaa kivaa' kun mulla on asunnon suursiivous meneillään, näin ensi töikseni. Yläkerran kaksi makuuhuonetta on siivottu ja pesty kaappien ovia myöten sekä kylpyhuone pesty seiniä myöten. Alakerta on imuroitu (huonekalutkin), pölyt pyyhitty ja lattiat sekä ovet pesty. Keittiössä on vielä aikas iso urakka. Ja veski jäi tänään putsaamatta kun tuli vesiongelma = lattioita pestessä mä otin ämpäriin vettä bidee-hanasta, ku eihän ämpäriin lavuaarin hanasta saa otettua. Se bidee-hana meni mäsäks yks-kaks. Vesi tulee nyt vaan siitä, ei siis mene pois päältä. Ku avaan hanan niin vesi ei tuukaan hanasta vaan siidä suihkuosasta. Saamari, on tässä nyt yhdelle päivälle sattumuksia kerrakseen.

Kyllä mä saarestakin jotain kirjoitan teille heti ku kerkiin.

KS


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Raitapaita


Mä olen melkein jokaiselta Tallinnan matkalta tuonut kerän tai kaksi Any-sukkalankaa, milloin mihinkin ns. tarpeeseen. Suurin osa on kuitenkin jäänyt neulomatta ja kaikki kerät otin mukaan keväällä kun saareen lähdin. Pikkuhiljaa päässä muotoutui mielikuva raidallisesta villapuserosta. Ja eikun tuumasta toimeen ja aika nopsaan se valmistuikin. Tämä on nyt mun ihan lempipusero, kevyt ja sopivan lämmin. Eikä kutita edes paljaalla iholla (herkkänahkaista tietysti pistelee;) )

Lanka: Any-sukkalanka, jota meni todella vähän: puseron paino on vain 380 grammaa!
Puikko: Addi-pyörö 3.5
Malli: perusraglan, raidat 3/9 kerrosta

Kuva keskeneräisestä puserosta on tässä, ja Anitta on kuvannut puseron valmiina päälläni.

KS

maanantai 12. syyskuuta 2011

Syys saapuu


Pihlajanmarjat punertaa




Sienisato kasvaa, paistuu ja maistuu




Kaunissaaren Strutsi sai syyssulat






Minä muutin mantereelle, näistä tunnelmista




. . . saaristomaisemista




. . . kaupunkimaisemaan = taustalla on Vuosaaren satamanosturit.


Kesä oli kertakaikkisen onnistunut, m a h t a v a!

KS