lauantai 24. syyskuuta 2011

Kesävieraita


Kiitos kaikille, jotka kävitte visiitillä saaressa. Se on kiva kun joku tulla tupsahtaa, yllärivierailut on kaikista kivoimpia. Ja tuliaisetkin on aina maistuneet mutta ilman niitäkin voi toki tulla - ihmiset on tärkeitä, ei tuomiset.

13.-15.5. oli tietysti ihan ekana Maria pystyttämässä telttaa ja leiriä. Kaikki meni hienosti ja ehdittiin vähän pitää vapaa-aikaakin ja grillata herkkuja. Ja mä tietysti ihmettelin saamaani upeata selviytymispakkausta. Siitä riittikin herkkuja pitkään ja napostelvat olikin tarpeen ekan kuukauden aikana ennenkuin kauppavene alkoi kulkemaan. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseen aiheesta.




4.6. Ville tuli päiväksi saareen ja toi tullessaan Taito-lehden, josta riitti taas lukemista pitkäksi aikaa. Pojalla oli heti lounasnälkä niin poikettiin  Kaunissaaren Kesäravintolaan, jossa on nyt uusi ravintoloitsija. Salaattiannosta ei varsinaisesti ollut listalla mutta Kirsi kertoi mitä aineksia on saatavilla, Ville valitsi niistä mieluiset ja saikin todella hyvän salaatin. Ensi kokemus oli siis hyvä eikä koko kesänä tarvinnut pettyä - aina oli maistuvaa ruokaa ja hinta-laatusuhde just kohdallaan. Nopsaan päivä hurahti valokuvatessa ja polttipa tuo nahkansakin keitetyn ravun väriseksi.

11.6. saaressa vietettiin KIP-päivää. Lila perheineen tuli puolenpäivän jälkeen omalla veneellään rohkeasti taas kallion kupeeseen, kuten viime kesänäkin. Lilan kertomus päivästä on tässä ja minä olen kirjoittanut siitä  tässä kirjoituksessa.




30.6. Vilijaana tulla tupsahti saareen. Ei vieraakseni vaan ihan saaressa olemaan. Hän pystytti telttansa Länsipäähän ja pitikin sitä siellä koko kesän. Silloin tällöin tavattiin mutta saari on suuri niin saattoi Jaana olla saaressa montakin päivää ilman että törmättiin. Vilijaanan villaklinikka.




2.7. Kauppaveneelle tullessani yks kaks edessäni olikin tuttu: Virpi! Kolmella kajakilla olivat liikkeellä ja just olivat lounasta syöneet saaren retkipöydän ääressä. Miehet lähtivät naapurisaareen Tallholmeniin viemään leirivarusteita ja palasivat sieltä iltapäivällä hakemaan Virpin ja Miikkan. Virpi virkkasi epätoivoista palajakkuaan ja Miikka rakensi kaarnalaivoja, omalla puukollaan veisteli. Kuten aina niin aika oli taas saanut siivet ja liian pian oli erottava. Kiva päivä oli ja siitä Virpi on kertonut tässä kirjoituksessa.






8.7. Jaanan mukana saareen tuli ensimmäistä kertaa Jonna - neuletapaamisista mullekin tuttu. Jonna ihastui saareen niin, että päätti jäädä yöksi vaikka ei ollut sitä suunnitellut. Multa löytyi makuupussi lainaksi ja vähän ilta- ja aamupalaa. Myöhemmin kesällä Jonna kävi vielä toisenkin kerran. Niin se vaan on, että moni menettää sydämensä tälle paikalle ja tulee uudestaankin. Meri ja kalliot ovat niiiiin ihania!

20.7. Keskiviikkosaunan jälkeen terassilla istuessani kuulin, että vuoroveneellä oli tullut perhe joka oli kysellyt "missähän se Kristiinan telttä mahtaa olla" ! Ja oli niillä koirakin. Häh mitä? Tietysti lähdin heti teltalle, kyselin matkalla onko mua etsitty yms. No tulihan se perhe sitten vastaan: veljen tytär Nina! Jopas oli yllätys ja kiva sellainen. Nina ja kolme poikaansa olivat tulleet vuoroveneellä mutta mies tuli omalla veneellä, koska ajatus oli kalastella mutta eihän siihen aika riittänyt;)  Opastettiin hänet siihen kallionkupeeseen mihin Lilakin veneellään tulee. Tavarat maihin ja veneelle parempi parkkipaikka, ja sitten telttapaikan etsintään. Läheltä löytyikin sopiva ja siinä he majailivat pari päivää. Helle oli lämmittänyt meriveden linnunmaidon lämpöiseksi ja kaikki nauttivat uimisesta. Letutkin maistuivat ja eiköhän tämäkin perhe tule ensi kesänä uudestaan. Kuvassa koiransa, jonka nimi on Milou ja on aivan sen sarjakuvakoiran näköinen ja oloinen, vaikka ei olekaan kettuterrieri vaan monirotuinen. Kiva ja hauska koira, taisi olla niin paljon tuoksuja ja muuta tutkittavaa, että nokoset oli välillä otettava.




21.7. Maria perheineen tuli päivävisiitille. Lapset touhusivat kallion lätäköissä, uittelivat kaarnaveneitä ja tietysti kastoivat vaatteensa, ainankin pienimmäinen Veera. Eväitä syödessä aika lensi, lapset piti vielä viedä leikkipaikalle ja jättinappuloilla shakkia pelaamaan. Ravintolasta ostettiin jätski-mehujäät, jotka olikin tosi maukkaat.

3.8. Yks kaks yllättäen telttapolulla rapisi; sieltä tulivat Lea ja Anitta! Jee, nää on hauskoja tämmöset tulemiset. Tuomisia oli vaikka mitä, kynttilät tulikin jo kaikki poltettua: Kiitos! Anittalla on hyvä kertomus ja kuvia päivästä tässä linkissä.




14.8. Olin ollut kaksi yötä stadissa ja sunnuntaina saareen palatessa samalla paatilla tuli Vee perheineen kesäpäivän viettoon. Hyvä kun tulivat, sain valtavalle tavarakuormalleni kyydin loppumatkalle satamaan. Veen mies veti ja työnsi tavarakärryt saareessa = pääsin kerrankin helpolla. Kiitos avusta miäs! Eväät grillattiin, mies ja Robinson Crusoe kävivät kävelyllä ja me naiset höpöteltiin niitä näitä. Taas oli yksi kiva päivä ja seura menneet.

Varustusta viimeistä kuukautta varten.

26.-28.8. 63 koululaista valloitti etelän telttapaikat. Tämä on jo monivuotinen perinne, että lukuvuosi aloitetaan Kaunissaari-viikonlopulla. (Muistaakseni kyseessä on Helsingin luonnontiedelukio, mutta nyt en olekaan varma koska koulun sivuilta/kuvagalleriasta eikä mistään löytynyt mainintaa tästä.)  Nuoret ovat aina käyttäytyneet hyvin eikä näistä isoista ryhmistä ole ollut harmia. Muutaman kerran on ollut tosi sateinen ja huono sää, silloin on kyllä käynyt sääliksi nuoria joiden varusteet eivät ole olleet sateenpitäviä.

2.-4.9. olikin viimeinen mahdollinen viikonloppu vierailua ajatellen ja sen käytti hyväkseen Susi. Lettusia paistettiin, ne on niin hyviä, myöhään höpöteltiin ja neulottiin. Sienessäkin ehdittiin käydä ja Susi saikin hyvän torvisieni saaliin. Niin, siihen samaan paikkaan oli vielä tulossa vaikka kuinka paljon torvia mutta sinne ne sitten jäi :(  . Tässä linkissä on Susin kertomus saariviikonlopustaan.

9.-11.9. leiriä purkamaan tuli uskollinen Maria! Kiitos!  Meillä alkaa jo olla rutiinia tähän hommaan, niin kaikki sujuu helposti ja ilman turhia kommelluksia.



Veljen tytär on piiiitkästä aikaa sukulainen, joka on saaressa käynyt - siis onhan Ville mutta . . .. Viimeks tätä ennen on käyny äitini joskus 80-luvun puolessa välissä ja sitä ennen pikkuserkku 70-luvun alussa. Ihan itsekseni saisin siis kesäpaikassani olla jos en olis tutustunut kaikkiin näihin kivoihin ihmisiin neuleblogien ja neuletapaamisten kautta!

Toivottavasti kukaan ei ole unohtunut, se kyllä saattaa olla mahdollista kun en näköjään ole edes kuvia ottanut. Kuvista puheenollen: onko kenelläkään kuvaa siitä mun suvi "nimikyltistä"? Jos on, paas tulemaan meilillä niin saan senkin näytille, kiitos.  Mä kyllä olen ottanut mutta ei sitä mistään löydy, luultavasti kamerassa on ollut joku vika, koska samoilta ajoilta puuttuu muitakin kuvia.

Loppuun vielä kuva lemppari koirasta. Naapuriteltalla asustavat Erja ja Chico. Tämä on saaren kivoin ja kiltein koira, Suomenlapinkoira. Kuvassa "kukkulan kuningas" metsäretken lepotauolla.

Kiitos Erja Chico kivasta kesäseurasta!


KS

torstai 22. syyskuuta 2011

Evan myssy / Evas mössa

Tiistaina sain käsiini nämä tilaustyön langat ja nyt ne on neulottu. Tämä oli tällainen kiva ja nopea välipalatyö ennenkuin aloitan alpakkapuseroni. Eva halusi myssyn, jossa on reikä poninhäntää varten sekä kaulaliinan.
På tisdag jag fick garnet till en bestäld projekt och ny är den färdig. Den här var en "piece of cake" före jag börjar sticka mitt alpakatröja. Eva ville ha en mössä med hål på baksidan for att kunna dra ut hästsvansen och en halsduk.

Lanka / Garn: Coats (Schachenmayr Nomotta) Silenzio, 100 g myssy /mössan ja 100 g kaulaliina /halsduk
Addin pyöröpuikot /Addis rundstickor: myssy /mössa  nr. 6.0, kaulaliina /halsduk nr. 8.0
Malli /Mönster: peruspipo 2o-2n, kaulaliina 1o-1n, reunassa muutama kerros helmineuletta, pituus n. 125 cm. / Basmössa 2 rm-2 am, halsduk 1 rm-1 am,  två-tre varv med moss-sticking på kanterna,  längd ca. 125 cm.


Toivottavasti näistä tuli sellaiset kuin oli tarkoitus.
Jag hoppas att de blev sådana som Eva hade tänkt.

* * * 
Ja sitten vielä tämä huivilanka: sehän ei ollut kerällä vaan vyyhdillä ja sotku oli valmis. Eikä tämä todellakaan ole mun alaa tämmöset langat. Siinä TV:n uutispätkässä puhuttiin, että tämmöset on "puolivalmisteita", siis nää langat. Kunhan Kuva-arvoituksen voittajat selviävät niin jospa tämä kelpaisi jollekin palkinnoksi;)


KS

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Stadilla ja lankoja


Huh, olipas vilinää ja vilkskettä, melua, tuoksuja/hajuja ja valoja ihan riittävästi päivän reissulla stadiin. Tapasin systerin pitkästä aikaa ja Marian kanssa ostettiin lankaa. Mutta ekaks tämä:

Tästä tulipalosta . . .


Makasiinien tulipalo 5.5.2006.

Blogikirjoitus tässä linkissä, (blogikirjoituksessa IS-linkki yms. eivät toimi enää) Kuvagalleriani kuvat tässä linkissä.



. . . jäi jäljelle tämä




. . . ja tilalle nousi tämä


Helsingin Musiikkitalo

* * *

Marian kanssa mentiin katsastamaan Vihreän Vyyhdin syksyn lankatarjonta. Kaikenlaisia ihanuuksia on taas tullut kauppaan ja herrrkullisia värejä. Lankojen silittelyä ja jutustelua Lean kanssa, ja kyllähän se kassakonekin kilahti. Maria osti lapsen villa-asua varten uutuus sukkalanka Linie 3 Alpaca Color´ia, joka on villan ja alpakan sekoitusta vahvistettuna polyamidilla

Minä repäisin ostamalla aivan superpehmoista alpakkalankaa puseroa varten. Tämä on suoraan Boliviasta ja aivan uusi tulokas VV:n lankavalikoimassa. Ah, äkkiä puikoille.





Hagiksen hallista ostin pienen  "KAIKU" -pussukan aiemmin ostamani pikkulaukun seuraksi. Nää on niin hauskoja.




Ennen omia neuleita täytyy kyllä neuloa pipo ja kaulaliina langasta, jonka systeri toi mulle kun lanka oli ensin rantautunut Tukholmasta systerin saareen Inkoon "merellä". Pitkä on tilaustyölankojen matka;)




Myös tämä lanka tuli samaisesta saaresta tultuaan sinne suoraan Englannista. Kerry toi lomamatkallaan mulle uuden uutukaista huivilankaa. Nämä langathan ovat nyt niin suosittuja, että sunnuntaina näitä esiteltiin jopa telkkariuutisissa! Ei vissiin muuta tärkeätä uutiskynnyksen ylittävää ollut tapahtunut?





Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä ostin lauantaina kaksi kirjaa, huivikirjan hinta 12 ja solmukirjan 3 euroa. Halvalla sain.




Kivoja vastauksia olette kirjoittaneet Kuva-arvoitukseen. Niitä on hauska lukea. Kiitos.

KS

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kuva-arvoitus


Multa ei nyt mitenkään irtoa blogikirjoitusta.

Ettei nyt ihan hiljaiseloksi menisi tämä syyskuu niin laitanpa teille kuva-arvoituksen.

Mitä on kuvassa?


Suurempi kuva tästä linkistä.

Vastausaikaa on ensi sunnuntaihin (25.9.) klo 20.00 asti.

Perinteisesti tässä blogissa on vain yksi arpa/osallistuja (ylimääräisiä "arpoja" ei saa linkittämällä tai muilla vippaskonsteilla). Ja arvonnan suorittaa netin syövereistä löytyvä arvontakone.

Mutta: palkintoa en ole vielä keksinyt. Jospa tekisin niin, että voittaja saa valita jotain käsitöihin liittyvää noin kymmenen euron edestä. Esim. jokin kässälehti mitä ei kotikioskista saa, puikkoja, lankaa tai muuta tarviketta Karnaluksista (piakkoin aion sinne mennä). Ja kuten aina, niin kolme voittajaa arvon, eli kakkonen ja kolmonen sais sitt jotain vähän vähemmällä rahasummalla. Eiköhän tämä tälleen järjesty hyvin.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni.

KS


torstai 15. syyskuuta 2011

Epähuonekalu


Meillä on iso säkkituoli, jota Puudeliksi kutsutaan. Eniten sitä on kaiketi kissat käyttäneet, ja Ville alkuaikoina mutta vähänpä siinä on tullut röhnöteltyä. Tässä linkissä Iitu nauttii tuolin "leipomisesta".

Säkki on pyörinyt lattialla jo 5 vuotta niin ajattelin olevan korkea aika pestä sen päälllinen. Juu, ostettaessa sanottiin, että sen voi pestä vaikka tässä mallissa ei olekaan vetoketjua päällisessä. Äkkiäkös tosta sauman avaa ja ompelee sitt takas. Heh heh! Helpommin sanottu kuin tehty. Se fleecekangas oli ommeltu saumurilla ja tietysti siihen täytepussiin kiinni sekä vielä varmuudeksi yksi sauma siimalangalla kaikkien kankaiden läpi, siis saumojen sauma. Sain mä sen sitt noin tunnin työllä tarpeeksi auki, että täytepussi tuli ulos.





Pussi verannalle tuulettumaan ja fleece pesuun. No just joo, olihan se sitt niin iso kangas ettei se mahtunutkaan pesukoneeseen vaikka meillä on tosi iso kone!

 



Kun lattiat oli pesty niin siirsin täytepussin takas sisälle. Siinä näytti olevan pieni reikä, ilmeisesti oli johonkin tarttunut kiinni vaikka yritin varoa. Lähestyin pussia  "jesseteippirullan" kanssa paikatakseni reiän. Siitäkös se pussi innostui ja ajatteli: "nyt toi tulee ja sulkee suun lopullisesti, mutta mäpäs näytän sille miten pikkupalleroita sylkästään!"

Mä en siis ehtinyt kirjoittaa tänne, kuten olin ajatellut, siinä vaiheessa kun olisin yrittänyt survoa täytepussia takaisin fleecen sisälle ja ommella sen kiinni, että "sitt ku kuulette kirousta Stadista Utsjoelle niin tiedätte mitä on tapahtunut". Se tapahtui jo! 


Mä olin sulkenut pussin suun narulla, ja varmistanut sen monella solmulla mutta  naru  vaan  l u i s u i   pois   ja ziljoona pikkupalleroa iloisena vieriskeli lattialle. Jos joltain on elohopeakuumemittari hajonut ja on metsästänyt sitä elohopeaa niin nämä on samanlaisia liukasliikkeisiä ja vaikeasti pyydystettäviä!

Noh, aikani "lunta luotuani" sain pussin taas kiinni ja nyt suljin sen sillä jesseteipillä. Varmasti on ja pysyy kiinni! Tai mistäs sitä tietää jos teippi ja tuo kummallinen sininen kangas eivät tykkää toisistaan, alkavat hylkiä ja . . . ja  . . . .

Fleecekankaan peseminen saa nyt toistaiseksi jäädä hamaan tulevaisuuteen, jos sittenkään, ja palleropussi majailkoon terassilla jonkin aikaa.

Arvatkaas näenkö punaista vai vihreätä jos/kun noita palleroita alkaa ilmestyä jostain nurkasta;)

Olihan tuo episodi vähän vaihtelua tähän talossa asumisen kurjuuteen. Mä en ole vielä ehtinyt tehdä mitään 'omaa kivaa' kun mulla on asunnon suursiivous meneillään, näin ensi töikseni. Yläkerran kaksi makuuhuonetta on siivottu ja pesty kaappien ovia myöten sekä kylpyhuone pesty seiniä myöten. Alakerta on imuroitu (huonekalutkin), pölyt pyyhitty ja lattiat sekä ovet pesty. Keittiössä on vielä aikas iso urakka. Ja veski jäi tänään putsaamatta kun tuli vesiongelma = lattioita pestessä mä otin ämpäriin vettä bidee-hanasta, ku eihän ämpäriin lavuaarin hanasta saa otettua. Se bidee-hana meni mäsäks yks-kaks. Vesi tulee nyt vaan siitä, ei siis mene pois päältä. Ku avaan hanan niin vesi ei tuukaan hanasta vaan siidä suihkuosasta. Saamari, on tässä nyt yhdelle päivälle sattumuksia kerrakseen.

Kyllä mä saarestakin jotain kirjoitan teille heti ku kerkiin.

KS


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Raitapaita


Mä olen melkein jokaiselta Tallinnan matkalta tuonut kerän tai kaksi Any-sukkalankaa, milloin mihinkin ns. tarpeeseen. Suurin osa on kuitenkin jäänyt neulomatta ja kaikki kerät otin mukaan keväällä kun saareen lähdin. Pikkuhiljaa päässä muotoutui mielikuva raidallisesta villapuserosta. Ja eikun tuumasta toimeen ja aika nopsaan se valmistuikin. Tämä on nyt mun ihan lempipusero, kevyt ja sopivan lämmin. Eikä kutita edes paljaalla iholla (herkkänahkaista tietysti pistelee;) )

Lanka: Any-sukkalanka, jota meni todella vähän: puseron paino on vain 380 grammaa!
Puikko: Addi-pyörö 3.5
Malli: perusraglan, raidat 3/9 kerrosta

Kuva keskeneräisestä puserosta on tässä, ja Anitta on kuvannut puseron valmiina päälläni.

KS

maanantai 12. syyskuuta 2011

Syys saapuu


Pihlajanmarjat punertaa




Sienisato kasvaa, paistuu ja maistuu




Kaunissaaren Strutsi sai syyssulat






Minä muutin mantereelle, näistä tunnelmista




. . . saaristomaisemista




. . . kaupunkimaisemaan = taustalla on Vuosaaren satamanosturit.


Kesä oli kertakaikkisen onnistunut, m a h t a v a!

KS

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hei pitkästä aikaa!


Meni taas reilu kuusi viikkoa saaressa tosi mukavasti. Nyt piti tulla kissavahdiksi viikonlopuksi kun Ville on reissussa. Eipä ole pojasta "kotivahdiksi", pikkupihamme on kuin villi viidakko:

* voikukkaa ja puuntaimia on runsaasti



* ohdake tai mikälie takiainen on tunkenut itsensä lattialautojen välistä


* nurmea ei ole vaan piiitkää heinää tms., johan sinne kissakin eksyy



* nämä pitäisi olla jotain angervoja, jotka kukkivat vuoron perään, siis melkein koko kesän olis jotain väriä mutta eihän nää ole edes kasvaneet (kuva on väärinpäin, sorry)


* etupihan hortensia kukkii oikein tosissaan, vaan ovat notkollaan ja maata viistävät. Tarttee ehtiä joku tuki niille tehdä -   jostain ja jotenkin.




Päivä kului ostoksilla. Huh huh mikä melu ja hälinä stadissa, kaupoissa, metrossa ja bussissa on!

Ostin otsalampun, vaikka ei pitänyt milloinkaan enää sellaista hankkia kun ensimmäinen ei koskaan toiminut kunnolla. Kaunis sieniveitsi piti myös saada, monen monta vuotta olen sellaisella karvalakkimallilla sieniä poiminut ja putsannut. Ja pitihän mun saada LED-aurinkokenno-valo kun Kaikilla Muillakin on, mutta tällaistsa lyhtymallista ei oo vielä näkynyt muilla.


Kaikenlaista muutakin tarpeellista oli kassi pullollaan, pääasiassa tietysti ruokaa kun kauppalaiva ei enää kulje ja kuukauden meinaan vielä saaressa majailla.


Patja selän alle ja pressu pään päälle, eli teltan katolle ja tästä riittää sadekatostakin. Patjan osto tuli tarpeelliseksi kun sain Arrulta sängyn, sellaisen retkihetekan. On se näin "vanhan" jo aika siirtyäkin ilmapatjalta vähän korkeammalle nukkumaan, on ylösnousukin sitten helpompaa;)


 Eilen illalla, ja yöllä, yritin Googlella löytää patja- ja pressukauppaa, siis niin, että olisin vaan mennyt kauppoihin ja ostanut tarvitsemani. Ei onnistunut millään, patjoja ja pressuja löytyi mutta ei sellaista kun tarpeeni oli.

Ekaks menin Kaasuvaloon ostamaan pari butaanipulloa kaasulamppua varten, sitä täytyy jo muutama tunti iltaisin pitää päällä. Sitt Hagiksen Etolaan. Juu, oli siellä patjoja mutta mikä hinta! Familon-merkki tietysti maksaa mutta en ollut osannut edes unta nähdä, että vaahtomuovipatja maksaisi 170 euroa. Huh huh, en ostanut.

Sitt hurautin metrolla Itikseen ja kirppikselle, jossa ei ollut yhden yhtä patjaa. Jysk oli sitt seuraava kauppa ja siellähän patjoja oli vaikka kuinka. Sopivan kokoinen olis maksanu 70 euroa mutta se oli alennuksessa ja hintaa 40 euroa. Säästin siis hurjasti. Sitt viereiseen Prismaan ja pressukin löytyi, sekä se otsalamppu ja paljon ruokaa, namia ja tietysti tupakkaa (hyi hyi).

Tässä vaiheessa tavaramäärä oli jo niin valtava, että mietin mitens tästä kotiin oikein pääseen. Ihana Tintti on luvannut kuskata mua kun tarvis on. Jep, mutta puhelin oli eri paikassa kuin mä ja niin apujoukko jäi soittamatta. Olisin rohkeasti pyytänyt vielä koukkaamaan Bilteman kautta pari pikapuristinta ostamaan:)

Prisman eteen tuli tilattu taksi ja kysyin kuskilta josko hän voisi tilata mullekin taksin. Ei voi, ei ole sellaisia laitteita, joilla saisi yhteyden keskukseen! Just joo! Siinä hetkessä menetin taas kerran uskoni asiakaspalveluun ja sisuuntuneena raahauduin metrolle, ja bussille, ja kotiin. Taas tuli ajamattomasta taksimatkasta paljon säästöä!

Kotona huomasin heti, että bussikortti ei ole tullut kotiin asti. Bussimatka sujuikin rattoisasti tutun miehen (*) kanssa jutellessa, eihän siinä sitt voi huomata jos kortti putoaa, (*vilkutus* Anittan suuntaan, hih.) Soitto HKL:ään ja sain tiedon ko. bussin aikataulusta. Siispä pysäkille ja ajallaan sama bussi tuli ja kas ihmettä: bussikortti oli tuotu kuljettajalle. Molemmat oltiin iloisia ja soitin sitt vielä HKL:n ystävälliselle naiselle (hitsi ku nimi unohtui) ja kerroin kortin löytyneen, iloinen oli hänkin. Usko asiakaspalveluun palautui.

Ja vielä vähän säästöä kun Cittarista sai kolme kahvipakettia kympillä! Joo, ostin lohtujäätelöä: Carte Dorin Minttu-suklaahippujädeä. Sen voimalla tässä nyt kirjoitan, oli pitkä ja rasittava päivä enkä viime yönä nukkunut hyvin, muutaman tunnin vain.

Vähän parturoin puutarhaa, ja sain hortensiankin tuettua. Kynityltähän tuo näyttää mutta on huomattavasti siistimpi. Jyskin iso kassi tuli täyteen heinää yms. ja vielä pieni muovikassi täyttyi aidan vierellä rehottaneesta hiirenvirnasta.



Joku säätö on tainnut "jotenkin itsekseen muuttua" kun on epäselviä kuvia. Kassi kyll kerran putos ja kamera kolahti niin että . . . .

Oon pessyt pyykkiä, silittänyt, hakenut kellarista teltan vanhat verhot jotka tulee nyt taas käyttöön. Oon paistanut pihvin+keittänyt perunat+tehnyt kermamuhennettuja saaren kanttarelleja ja syönytkin tämän herkkuaterian. Kissojen vessoja en kyll enää jaksa ruveta pesemään, sorry katit.

Nyt ette saaneet saaritarinoita mutta en vaan nyt jaksa enää miettiä mitä kirjoittaa ja missä järjestyksesssä.

HeissuliVei taas ja tavataan syyskuun puolessa välissä!

Mukavaa ja satoisaa loppukesää kaikille

toivottaa KristiinaS

PS Paljon kiitoksia kaikista kommenteistanne edellisiin kirjoituksiin.

PPS Mä käytän puhelinta oikeasti niin vähän, että saan laskun vain noin kaksi kertaa vuodessa! Ne laskuttaa vasta ku 25 euroa on maksettavana! Eikä mulla edes ole mitään ilmaisia perhepuhelu- tms. sopimuksia. Niih.