Uusi puku

Keittokatoksella tarvitsee aina joskus siivotakin. Niinpä taas eräänä päivänä laitoin käteeni siivousrukkaset ja keräilin roskia, makkaranpaloja,  nuudelipakkausten maustepusseja ym . moskaa  penkkien alta ja nurkista.

Piipun takanakin oli epäjärjestystä ja siinä kolistellessani jotain vilahti karkuun. Kiersin uunin toiselle puolelle nähdäkseni oliko se myyrä. Myyriä ja hiiriä on paljon, ainakin pesäkoloreikien määrästä päätellen.

Eipäs se ollutkaan myyrä, häntä näkyi häipyvän klapikasan alle. Se olikin käärmeen häntä. Yritin napata kiinni siitä nähdäkseni minkä lajin käärme se oli. Vaan enpäs saanut otetta.
Se oli kuitenkin niin utelias, että päätti kurkistaa kuka sitä yritti pyydystää. Näin naamaa sen verran, että totesin sen rantakäärmeeksi. Niitä on aika moni tänä kesänä nähnyt.

Tällä yksilöllä on ollut hyvä paikka lämmitella siellä piipun takana ja ruokaa on varmasti riittänyt, jyrsijät ovat kaiketi käyneet napostelemassa maahan pudonneita herkkupaloja.

Parin viikon kuluttua nurkkaan oli ilmestynyt käärmeennahka. Ystävämme oli vaihtanut numeroa suuremman puvun päälleen. Nahka oli aika pitkä kuten olin arvellut käärmeen olevankin nähdessäni sen.

Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien ohjeellisista arvoista, pykälä 4:

Rauhoitettujen matelijoiden ohjeelliset arvot ovat seuraavat:
kangaskäärme (Coronella austriaca) 2523 €
rantakäärme (Natrix natrix) 252 €
sisilisko (Lacerta vivipara) 17 €
vaskitsa (Anguis fragilis) 202 €

Noilla hinnoilla ei käärmettä kannata ottaa hengiltä vaan yrittää elää sovussa sen kanssa, jos se lähistöllä asustelee!

Tässä yön tunteina kirjoituksen aihetta pohtiessani, masentuneeseen mieleeni muistui, että minullahan on kuva käärmeennahasta. Niinpä se sai vuoron esittäytyä nyt.
Lähelleni on tällä viikolla sattunut näitä petollisia käärmeitä. Uudessa työssä olen ollut kaksi viikkoa ja ne ovat olleet henkisesti tosi rankkaa aikaa. Itkua ja hammastenkiristystä on riittänyt. Niinkuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, niin illalla sähköpostiviesti "ystävältä" loukkasi niin että en sanotuksi saa. Siispä käärmeaihe on oikein sopiva tähän yöhön.

KS

Kysymys lukijoilleni

"Hyvä hyvä, sanoivat kaikki lapset ja taputtivat pieniä karvaisia käsiään."

Tämä sanonta on viime aikoina tullut kuultua aika usein. Keski-ikäinen muistini muistaa kuulleensa sen myös joskus kauan, kauan sitten. Onko se ollut lapsuudessa, teini-iässä vai vasta aikuisena niin siitä en pääse kiinni.

Laitoin kysymykseni  Ylen Aikaisen "Kysy mitä vain" palveluun. Tuolla kysymys-vastaus arkistossa on mitä ihmeellisimpiä ja hauskoja kysymyksiä sekä vastauksia, jotka ovat jopa ihan yleissivistäviä. Suosittelen sinne kurkkaamista ja vaikkapa järjestämään kotona tietokilpailuillan tv:n katsomisen sijaan.

Sain seuraavan vastauksen, ja koska lopullista selvyyttä kysymykseeni ei löytynyt, niin kysyn tietääkö joku teistä:

Mistä tuo sanonta on saanut alkunsa?

igs:n vastaus:

- - - -
"

Sanonnalle karvaisia käsiään taputtelevista lapsista ei löytynyt kirjallista lähdettä, joten päädyimme tarkastelemaan sitä toisesta näkökulmasta, kansanperinteenä.
Matti Kuusen toimittamassa nykysuomen sananparsikirjassa Rapatessa roiskuu (SKS 1988) sanonta on mukana ja tallennettu Muuruvedellä.
Suomessa sananparsia on arkistoitu maailmanennätyksellisen paljon ja Rapatessa roiskuu sisältää sananparsia, jotka eivät ole tulleet kerääjille esille ennen vuotta 1965.
Toisaalta sanonnasta on muistikuvia juuri 1960-luvulta. Tällä perusteella sanonnan on ajateltu syntyneen 1960-luvulla - mutta sitä, mistä se on saanut alkunsa, ei tiedetä. Se on kuitenkin liitetty tilanteeseen, jossa on pitänyt kiittää tai kehua jotakin ja sanat on voitu lausua erityisen möreällä äänellä.
Lastenkirjallisuuden puolelta kuitenkin eräs kirja, josta mielikuvannekin saattaisi olla: Maurice Sendakin Hassut hurjat hirviöt 1970-luvulta on kertomus, jossa on varsinaisia karvatassuja ja kirja on ajoittain ollut erittäin suosittu.
Toimitus kiittää Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanperinteen tutkijaa ja kirjastoa ystävällisestä konsultoinnista.
Terveisin iGS-toimitus / Helsingin kaupunginkirjasto http://igs.kirjastot.fi

- - - -
"

Laita kommentteihin viesti, jos sinulla on jotain lisätietoa tähän visaiseen tiedonjanooni.

KS

Hellä hetki

Me ollaan kivenkovia mutta osataan olla näin helliä ja tykätään toisistamme.
Vaimo kun tulee tuohon viereen kiehnäämään ja sirkistää silmiään, niin ihan vetää mulla suunkin vinoon ja mielihyvärypyt silmiin. Ai ai, mitähän mukavaa tästä seuraakaan?

Pariskunta innostuu joskus kertomaan seikkailuistaan aaltojen myllerryksessä, pahimmat särmät hioneista kovista kolhuista ja rannoista, joilla ovat levähtäneet jatkaakseen matkaansa päätyen Kaunissaareen ja lopulta vanhuuden lepoon tänne kotiini.

KS

Tuiki tavalliset lapaset

Lanka: 7 Veljestä
Puikot: bambu 4
Ohje: peruslapanen, kiilapeukalo
Koko: 3 v (?) mitat katsottu Modan (1/05 vaiko 6/04?) lapastaulukosta
Taulukko löytyy myös täältä netistä Tuulan sivuilta, jossa on myös monta muuta hyödyllistä taulukkoa.

Otin kymmeniä kuvia eri kuvausvaihtoehdoilla ja eri taustoilla, mutta mihikään en saanut sitä oikeata vihreätä väriä. Taitaa olla vaikea väri tälle amatöörikuvaajalle kun muut värit olen onnistunut tallentamaann suht oikein.










Tällä hetkellä blogini hakusanojen hittejä ovat omenapiirakka, lasten poncho ja kolmiohuivi.
Musta kolmiohuivi edistyy nyt virkaten, käyttämäni mallineule ei tullut esiin Natura-langalla.

KS

Neuleen alkuainetta

Tämä ja kaksi sen kaveria oleilivat tänään tässä kotikadullani, tunnettu myös entisenä TV-Kotikatuna!

Se on ALPAKKA

Naapuritalossa on myymälä, La Alpaca, joka myy alpakasta valmistettuja tuotteita. Myymälän 2-vuotissynttäreitä juhlistamaan oli tuotu nämä kolme alpakkaa Inkalan kartanosta. Suomen ensimmäiset alpakat tuotiin sinne vuonna 2002.

Omistaja kertoi, että yhdestä eläimestä saadaan n. 3-5 kg villaa kerran vuodessa keväällä. Eräs pieni kehräämö on lupautunut tekemään villasta lankaa. Kaikki laitteet kun on puhdistettava ennen alpakkavillan käsittelyä, jotta laitteista poistuu lampaan rasva ym. jäämät. Tämä on tärkeätä lampaanvilla-allergian takia. Alpakkaahan voivat käyttää monet, joille lampaanvilla ei sovi. Langan etuna on myös se, ettei se kutita koska villan suomut ovat kiinni, niinkuin hiuksissakin suomut voi olla auki tai kiinni.

Näin täällä keskikaupungilla pääsee välillä lähelle luontoa!

P.S.: Annen blogista  (postaus 7.10.) selviää, mitä hän sai lahjaksi oltuaan 20.000:s kävijäni.

KS

Supikoiran pesä

Kaunissaaressa on ollut myös supikoiria. Tänä kesänä niitä ei näkynyt ja en tiedä milloin niistä on päästy eroon. Hyvä niin, eihän se tänne kuulu. Uutena riesana saarelle on ilmestynyt minkki.

Ennen jos kuuli yöllä nuuhkintaa ja rapinaa teltan ulkopuolelta, saattoi olla varma, että supihan se siellä etsi evästä. Saarilegenda kertoo supikoiran olleen jopa niin röyhkeä, että vei kananmunat tiiviisti suljetusta maakellarista! Joopa joo, uskokoon ken tahtoo ;))

Vanha pesä on vielä olemassa hylättynä. Jälkiä uudesta asukkaasta ei näkynyt ja ehkä se ei muille eläimille kelpaakaan.
Pesä on parin pienehkön kuusen alla juurakossa. Siinä on neljä kulkuaukkoa, joten pakoreitti on varmistettu, jos vihollinen sattuisi tulemaan pesään.


Pesä on tämän ryteikön alla.

Kulkuaukot ovat kaikki eri suuntiin.

1.

2.

3.

4.

Mitä lie kuvausvaihtoehtoa ole tässä käyttänyt kun värit ovat oudot?

Koska pesän entistä asukasta en voinut kuvata niin Eno-Elmeri näyttää sen ja kertoo lisää tietoja supikoirasta täällä.

KS

BB-pipo

Neuloin Taralle pukinkonttiin BB-pipon hieman soveltaen Lauran 29.9. postauksessa ollutta ohjetta.

Lanka: 7 Veljestä, väri on se oikea vihreä, onnistuneempi väri aikaisemmassa postauksessa.
Pyörö/puikot: 4.5
Ohje: Lauran blogista, sovellettuna

Neuloin tämän ensin puikolla 4, silmukoita 93. Siitä tuli oikein hyvä mutta liian pieni. Olisi se varmaankin ollut sopiva mutta se ei joustanut riittävästi, koska neulos oli aika tiukkaa. Siis liian pieni puikkokoko.
Tämä "tiukka" pipo oli ennemminkin hatun oloinen kuin pipo, jämäkkä. Just sellainen 30-luvun hattu, kuten joku mallia kommentoikin Lauralle.

Purin pipon ja vaihdoin puikkoon 4.5 ja lisäsin silmukkamäärän 96:een.
Nyt uskoisin sen olevan sopivan kokoinen ja joustoakin on. Ehkä 93 silmukkaa olisikin riittänyt?

Pipon loppukavennukset (jotka ohjeessa kavennettiin nostamalla ja siirtämällä) tein neulomalla 2 oikein yhteen takareunoista. Silmukat kaatuvat samoin kun muutenkin työssä.

Kukan tilalle tein Nalle Colorista tupsun, koska siitä langasta tulee settiin sukat ja ehkä kaulaliina. Lapaset neulon tällä vihreällä.

Itse ohjelmasta Big Brother en tiedä tuon taivaallista, olen televisioton henkilö.

KS

Kallion raosta taivaan kanteen

Ollapa yhtä sitkeä
kuin kukka,
joka pitää pienestä kolostaan
tiukasti kiinni juurillaan
ja jaksaa kukkia,
olla kaunis.

Ollapa yhtä rohkea
kuin pieni mänty,
joka kasvaa kallion raossa,
uhmaa tuulen tuiverrusta,
onnistuu elämässään:
kasvattaa pienen kävyn.

Ollapa unelmia,
joita tavoitella kuin kuuta taivaalta,
ja vaikkei niihin ylettyisi,
pitäisivät ne kuitenkin elossa,
kantaisivat elämässä.

KS

(tuo vaalea läntti kuvassa on oikeasti kuu keskellä päivää)

Kaunissaari post scriptum

Palataanpas Kaunissaareen vielä yhden kuvan verran. Tämä on ollut tässä pöydällä odottamassa vuoroaan päästä näytille. Vaan kuinkas se kuitenkin unohtui?

Osa P.S.

Muinoin etelässä oli jonkinsortin aukea ja siellä kelottunut puu. Joku kiipesi ylös ja veisti sinne totem-hahmon ja alue sai nimen: Intiaanilaakso.
Hämärästi muistelen, että se ensimmäinen veistos on ollut tuo takimmainen. Mistä lie toinen on tullut, onko sekin ollut puussa, kertokoon ken muistaa.

No, kelo on sitten tuhoutunut mutta pää jäänyt jäljelle ja nämä vartioivat keittistä monta vuotta. Tämä kuva on vuodelta 1985. Nyt niitä ei enää ole. Liekö joutuneet polttopuiksi. Vahinko, sillä ne olivat niin sympaattisia.

KS

Kaunissaari

Osa 11., joka on viimeinen

Lauantaia 6.8.05 saaren ravintolassa järjestettiin "Kaunissaaren perinteiset sikajuhlat". En tiedä, kuinka pitkä perinne tällä juhlalla on, sitä on alettu viettämään poissaolovuosieni aikana.
Juhlat alkoivat klo 18.00. Hintaan 15 euroa oli tarjolla kaikenlaista syötävää mutta pääosassa oli tietenkin sika, vaikka tämä oli kyllä vain possun kokoinen.

Lohi oli päässyt tulen loimuun.

Syömisen jälkeen oli tietysti vuorossa juomapuoli ja karaoke! Sitä varten oli oli paikalle roudattu kaikki asiaankuuluvat laitteet ja juontaja.
Juhlat kestivät pitkälle aamuyöhön ja sääolosuhteet olivat sellaiset, että meteli kuului saaren toiselle puolelle asti.
En syönyt sikaa, tuolla hinnalla ja noissa puitteissa possu ei houkutellut.

Virallisen kesäkauden viimeisenä lauantaina 10.9. ravintoloitsija tarjosi asiakkailleen lohikeittoa ja boolia. Tämä oli oikein ajoitettu lahjuslounas, ei tarvinnut kesken leirin pakkaamista alkaa ruuanlaittoon. Keitto oli hyvää, santsasin. Booli jäi juomatta eikä sille ollut vaihtoehtoa! Ensi vuonna lapset ja raittiit vaativat punaista mehua.

Sunnuntai 11.9.05 iltapäivällä leiripaikkani oli tyhjä. Toivottavasti saan ensi kesänäkin tässä majailla ja nauttia olosta.

Sinne se saari jäi . . .

(sääolosuhteet huomioiden varmuuden vuoksi kuvattu edellisenä pyhänä)

L O P P U

Kiitos kommenteistanne, olette mielekiinnolla lukeneet juttuani, odottaneet seuraavaa osaa ja ehkä innostuneet käymään Kaunissaaressa.
Miltä kuulostaisi artikkeli "Kaunissaari valloitettiin neulepuikoilla"  tai "Kauniit Kaunissaaren saunanlauteilla suunnitellut neuleet valloittavat maailman" tai "Tämän neuleen kuviomalli on: Rantakallio"?


Kaunissaaressa otettuja luontokuvia laitan katsottavaksenne kategoriassa LUONTO. Tulette näkemään muurahaisia ja toukkia, puun, auringonlaskuja ja myrskyä.

KS