Kivinokan ulkoilu- ja kesämaja-alue

Lauantain iltakävely Helsingin ympäristökeskuksen järjestämänä alkoi Kulosaaren kartanon pihalta. Oppaina olivat tunnetut lintu- ja kasvimiehet, joiden nimet jo unohdin sekä geologi incognitona.

Toukokuussa kartanon kukkaistutus oli tällainen tulppaanipläjäys

nyt syyskuussa näin kaunis

Viljelypalstoilla oli vielä satoa korjaamatta ja haitallisia vieraslajeja useallakin palstalla:
Kanadan piisku

Pajuasteri

ja tietysti Jättipalsamia on siellä ja täällä, yksi kaunis rantalehtokin on aivan palsamin valloittama. Kitkekää, kitkekää, älkää istuttako puutarhoihinne kun ette voi taata etteivät nämä leviä sieltä. Kauniita kukkia on ihan varmasti riittävästi muitakin.
Tunnen kielon ja kalliokielon mutta tätä en ollut ennen tunnistanut: lehtokielo. Myrkyllinen kuten kaimansakin.

Jossain kävelyn tiedotteessa oli mainittu erityisesti käävät vaan ei sellaisesta ollut lainkaan tietoa oppaillamme mutta kyllä kääpiäkin  sitten bongattiin. Tällainenkin komeus lajissa Kerroskääpä,

ja tämä hieman samannäköinen mutta paljon pienempi ja eri lajikin, sekä tietysti kantokääpiä nähtiin.

Runsaasti oli osanottajia vaikka olikin lauantai-ilta, kolmisenkymmentä ainakin ja kaikki innokkaita kuulemaan ja kokemaan. Tällä luontopolulla on opasteita myös pistekirjoituksella näkövammaisille.

Lepakonpönttöjä oli ainakin pari, saattaa olla enemmänkin. Pöntössä voi olla 30 lepakkoa.

Kilpikaarnaiset männyt ja koivut on mun lemppareita.

 

Kaatuneen puun juurakosta voi tehdä taidetta.

 

Sitten tultiin lintulavalle. Oi oi, jollain fiksulla oli eväät mukana ja täällä ne olikin mukava nauttia (ei mulla ollut:( ). Kaukana lahden toisella puolella nähtiin lentävä Jalohaikara. Kaukoputkella nähtiin harmaahaikaran pesä sekä lähempänä vedessä uiskentelevia vesilintuja joista kuvaan sain joutsenet, harmaasorsan, nokikanan ja lapasorsan. Eihän ne kuvissa hyvin näy mutta kun tiedän että ne on siinä niin se riittäköön mulle.

 

Maatila lehmineen keskellä kaupunkia!  Täplät rannalla on lehmiä laitumella. Siis Viikin koetila.

Mukana ollut geologi vei meidät ihan ekstraherkkuna  katsomaan Hiidenkirnuja! Niitä on näkyvissä kaksi ja kaksi on jossain aluskasvillisuuden alla jemmassa. Kyllä ne sieltä vielä löytyvät.

Jälleen kerran: oli antoisa retki, opin monta uutta asiaa ja ehkä jääkaudestakin taas jäi jotain mieleen. Ainakin siirtolohkareet pitäis nyt tunnistaa mistä ja miten ovat tulleet.
Tämä siis lauantaina, sunnuntaina tutustuin Herttoniemen kartanon puistoon, siitä seuraavaksi.
KS

Hautaröykkiö ja röykkiö sieniä

Keskiviikkona oli taas opastettu puistokävely, nyt ihan kotikulmilla Herttoniemenrannassa. Ohoh, en oo tiennyt, että täällä on näin paljon puistoja eikä edes kaikkia nähtykään. Eikä kaikkia nähtyjä tässäkään ole, karsin runsaasti kuvia koska useissa oli vain puita tai pensaita tms.
Alue alkaa olemaan sen verran vanha, että puistoja pitäisi jo kunnostaa. Hienot suunnitelmien mukaan tehdyt istutukset ovat levinneet, aidat ränsistyneet, puskat pulskistuneet yms.
Ensin mentiin korkealle Sorsavuorelle, Sorsavuorenpuisto. Sinne on ihan talojen viereen jätetty kalliot kasveineen ja puineen, kiva ympäristö. Kallion alla on suuren suuri pysäköintiluola. Sen katon kohdalle jouduttiin valamaan betonia joka sitten peitettiin taideteoksella "Aalto". Pienvenesatamakin on lähellä, entisen Herttoniemen sataman paikalla.

Kauniilla paikalla hyvällä näköalalla kauas kauas tässä on ollut alppimajatyylinen huvila, kivijalka vain jäljellä.

Siitä vielä hieman ylöspäin, aivan huipulle, ja ollaan pronssikautisella hautaröykkiöllä! Samanlaiset hautaröykkiöt ovat myös Hertoniemessä ja Kulosaaressa aivan Itäväylän vieressä. Tässä on Kliks  hauskasti erilailla kirjoitettu aiheesta (Blogi Esoteeriinen maantiede...)

"Röykkiön tutki v. 1886 J.R. Aspelin (1842-1915), Suomen argeologian ja muinaishallinnon perustaja ja maamme ensimmäinen valtionargeologi (1885-1915). Kaivauksissa löydettiin palanutta luuta ja hevosen hammas. Palaneet luut sekä niiden kohdalla ollut hiili ja palanut maa osoittavat, että paikalla on ollut hautarovio. Koska polttohautaustapa tuli käyttöön vasta keskisellä pronssikaudella, hautaus on tehty 1000-500 eKr. Tuolloin merenpinta oli 7,5-10 metriä nykyistä korkeammalla, joten hautaröykkiö sijaitsi aluksi pienellä kallioisella saarella mantereen tuntumassa." (Lähde: albumit.lasipalatsi.fi)

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, kuvaaja Scan-Foto 1984

Täällä on myös ollut öljysatama suurine säiliöineen ja margariinitehdas, jonka tuotteesta levisi lause "Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan."  Mun asuintalo on juuri entisen tehtaan alueella. Blogissa Urbanex Ninja, voit katsoa videon näiltä mailta ja tunnelista, jonka yläpuolella on Uskon ulkoilupaikka.
Öljysäiliön suojakuori on jätetty paikalleen, kallion puolella se onkin hyvä aita ja toisella puolella, "kuoren sisällä", on puisto.

Ylhäältä kallioilta alas on valettu ränni talvista liukumäkeä varten. Aika pitkä ja mutkitteleva, turvallinen mäki, ei siis mene minnekään autotielle.

Kukinta-aikaan tässä istut syreenien katveessa, takana kauniit hopeakuuset.

Punalehtinen koivu! Kyllä, lehdet on aina punaiset. Miltäs näyttäis punainen saunavihta?

Pergola, tämä on nähtävä kesällä, kuten koko kierros on varmasti mahtava kun on enemmän kukkia kukassaan ja lehdessä.

Leikkipuisto on peruskorjauksessa, mutta kuitenkin siellä työmaan keskellä lapsia jo oli kokeilemassa keskeneräisiä laitteita ym.

Tuorinniemenpuiston  uimarannalla oli vielä uimarikin.

Komeat tuijat ja Molokki

Rouvienpolun varrella ovat puistot Kerttuli, Margareeta ja Sissele. Siellä jo seuraava puisto häämöttää. Rouvien nimet ovat Herttoniemen kartanon väestä.

Pylväshaapoja, joista yksi ei ollutkaan pylväsmallinen vaikka piti.

Iltakävelyllä! "Mikä lauma palvelijoita, en oo ennen nähny. Hus pois häiritsemästä mun tärkeätä lehtien nuuskintaa, jos vaikka paisti lymyäisi tuolla."

Tässä Petter Wetterin puistossa on hyvä esimerkki kunnostustarpeesta, suurten vaahteroiden (tavallinen ja verivaahtera) alla ei aluskasvillisuus enää viihdy niinkuin suunnitelmissa ja alkuun on ollu kaunis.

X X X

Lauantaina oli Kaunissaaressa sienimetsällä. Suppiksia siellä on valtavasti, kotiin tuli iso röykkiö. Kanttarelleja kastikkeen verran (Ville: kanttis-pekoni-pastaa). Yksi torvisieni, niiden raatoja oli paljon eli olis pitänyt viime viikolla saareen päästä mutta kun se aikataulu on mitä on. . . tana. Rouskuja ei ollut kuin muutama. Metsä oli paikoitellen niin kuiva että suppiksetkin oli pystyynkuivuneet!

Onneksi on kuivuri! Osan kyllä pakastin mutta suurin osa kuivatettu niin on helpompi antaa ystäville.

Maijan saaresta poimin pienen purkillisen katajanmarjoja, tässäkin on sen verran reilusti että riittää kaverille kans.

Varsinaista 'puistokävelyä' ei enää ole paitsi 25.9. Niskalan arboretum   sekä muutama retki, 24.10. ja 1.11. Longinojalle taimenien kutua katsomaan. Saattaa olla sen verran kiinnostava, että menenkin. Kuturetket myös Vantaalla Krakanojalle 29.10 ja Rekolanojalle 30.10.
Muutama järjestetty sieniretkikin olisi, jos vaikka niitä rouskuja saisi.
KS