sunnuntai 27. elokuuta 2017

Luonnon päivänä metsässä


Kaunissaaressa on tehty paljon metsänhoitotyötä, pientä kuusta ja muuta pusikkoa on karsittu. Kaikki rangat ja risut on jätetty just siihen maatumaan, se on nykyaikaista metsänhoitoa. Raiskatun näköistä maisemaa oli paljon.

Onneksi ihana, rauhallinen, kauniin vihreä ja metsäntuoksuinen sammalmetsikkö oli ennallaan. Ja siellä niitä oli missä ennenkin;)


Erjan ja Chico olivat mukana, koira nautti. Yhteissaaliimme oli noin 4-5 litraa keltaista herkkua. Kiitos seurasta.


Kermamuhennettua kanttarellia, varhaisperunoita ja savulohta.


HUOM. Pukkisaaren muinaismarkkinat ovat 2.-3.9. Pukkisaarihan on siinä Seurasaaren kupeessa. Viime vuoden markkinoista kirjoitus tässä KLIKS.

KS
 ps Ville, kyllä sullekin täällä vielä kanttiksia lounaaksi on, mitäs laitan?:)

lauantai 26. elokuuta 2017

Puutarhalla ja Kivinokassa


Herttoniemen siirtolapuutarhalla oli Elomarkkinat, 20.8.. Vasta vähän oli satoa myytävänä, 10.9. syysmarkkinoilla sitten enemmän satoakin. Hunaja oli vasta purkitettua, namskis.


Riihellä oli myynnissä lohisoppaa, makkaraa, ym. mitä nyt markkinoilla on tapana syödä. Riiheen on museoitu runsaasti vanhoja työvälineitä ja sen semmoista.


Kivinokan kioskilla vietettiin kahvilan 80-vuotispäiviä. Paikka oli koristeltu laituria myöten. Vuosilukumunkkirinkilät roikkuivat puussa, myytävät oli nätisti luukulta ostettavissa;)


 

Kesälampaatkin olivat vielä paikalla.

 

Tienvarren letunpaistaja - taisi olla ravintolapäivä?


Metsätaidetta?


Kulosaaren kartanon mahtavan puistolehmuksen


kaveri oli täysin lahona katkennut Kiira-myrskyssä


KS
Usko oli matkassa mukana ja sai paljon rapsutuksia.

perjantai 25. elokuuta 2017

Taiteiden yötä Stadissa


Senaatintorilla Salainen puutarha 24-25.8.17


Perusturistikuva


 Vilma Timonen Quartet Espan lavalla


Paavalin puistossa ja kirkon pihalla tapahtui kaikenlaista poniajelusta keskiaikaiseen muotinäytökseen.


Musiikkia soittivat Slangi Bändi, Harri Saksala, OlliBull, Kaitsu ym. Keskiaikaista soitantaakin kuultiin.


Kari Varvikon toimesta kukitetttiin GeeBeen patsas


Annalan Hyötykasviyhdistys myi siemeniä ja kukkakimppuja, SPR:n pisteellä kokeilin elvytyspainallusta, kauniita tuohitöitä mm. koruja myi Lahtelainen yritys.
Keskiaikaisesti oli värttinällä kehräystä, nyörihaarukkanyöriä, lapsille käpylehmä-e ja prinsessahattupaja, ritarit taistelivat ym ym


Tuolla tapasin myös saarituttuja *vilkutus* ja yhden saarelaisen kännissä kuin käki, surullista.
KS

maanantai 21. elokuuta 2017

Hämeenlinnassa


Olin lauantaina ajoissa liikkeellä ennen Keskiaikafestivaalin alkua, niinpä join aamukahvit torilla.


Suurin osa torimyyjistä näytti olevan thaimaalaisia, tai jostain sieltäpäin. Kanttarellit olivat kotimaisia ja erittäin hyvän näköisiä. Toistaiseksi täälläpäin oon nähnyt vain niitä kuivia virolaisia.


Komea kaupungintalo, kauppahallia Hämeenlinnassa ei ole.


Sibelius on tietysti näyttävästi esillä; on patsas, puisto, syntymäkoti, katu ja mitälie.
Paikallinen koiranulkoiluttaja näki, että otin valokuvia ja arvasi että olen turisti. Hän huikkasi perääni, että puiston penkkien alla on 'ämpäreitä' joita lähestyessä ne alkavat soittaa Sibben musiikkia, jokaisessa eri kappaleet. Kiva, olis tämä jääny huomaamatta, hienoa kun nainen oli rohkea ja käytti ääntänsä. Kiitos Sinulle tuntematon.


Komea Hämeenlinnan lyseo, pojille. Ajatelkaas, ennen oli tyttö- ja poikakouluja ja nyt ei enää ole tyttöjä ja poikia, on vain henkilöitä;)


Avasin portin kurkatakseni mitä sen takana on? Kiva piha, ilmeisen perinteinen puutalokortteli.


Vanajan rantaa lauantaina 19.8.2017


. . . sama paikka viime vuodelta, 20.8.2016


Keskiaikafestivaalien lähikadulle oli tuotu heinäpaaleja tien tukkeeksi.


Kansallista kaupunkipuistoa havitellaan ja suunnitellaan myös Helsinkiin, Hämeenlinnan puistossa oli oikein hyvät festarit.


Kolmen kuvan kuvakertomus:
1. Hienossa osoitteessa kaunis talo,


2. jonka edessä on upea nurmikko,


3. joka oli täynnä keltaista herkkua: Kanttarelleja! Ihan näin urbaania kanttiskasvustoa en ole tavannut.






Festareilta ostin itselleni tervanarusta punotun rannekkeen, ja olihan se kiva ku mulla oli ihan oikea festarirannekekin:)



Lahjalaatikkoon laitettavaksi pari tervanarusydäntä. Nahkapussukka, jota voin käyttää sit joskus ku saan aikakausipuvun. Suklaalevy, jonka myyjä valitsi sopivan tekstin: eläkeläisen eväslevy:), ja ketunpään karva. Siitä tulee pussukan koriste.


Ketunpääkarva oli Uskolle oikein mieluisa lelu, hetken aikaa luvan kanssa,sitä se nuuski ja pyöritteli tassuissaan, puski ja nuoli, jopa hieman leipoikin, se on Uskolta harvinaista.


Voi että olis ollu niin paljon kaikkea kivaa ostettavaa mutta kun ei niitä oikeasti tarvi niin ostamatta jäivät, onneksi. Lahjaksi vois tietty antaa kaikkea tuota kivaa mutta tartteeko muutkaan niitä?
Keskiaikafestivaaleilta on upeat kuvat ja hyvä kertomus tästä KLIKS,  Linnanrouva -blogi.
KS