Luontoretkellä Vartiosaaressa, osa 1

Koinsyömä vene;)

Reposalmen laiturillla kokoonnuttiin, siitä pienen salmen ylitys Saaristokuljetuksen veneellä.

Ensimmäinen katseenvangitsija oli suuri raita. Jos tällainen on pihallasi, älä missään tapauksessa kaada sitä. Tämä on tärkeä kaikenlaisille eliöille, eri laaduille kuin vaikkapa koivu. Niih.

Valtava siirtolohkare noin 1600 miljoonan vuoden takaa, jäätikön mukana se on tänne tullut jostain Kymenlaaksosta.

Saaren luonto- ja terveyspolku on merkitty ja polun varrella on tällaisia koteloita, joidenka sisällä on tietoa kulloisessakin kohdassa olevista nähtävistä ja koettavista asioista.

Oppainan meillä oli Erkki Makkonen (kuvassa yllä) ja Juha Lindy, jolla oli kaukoputki kannettavanaan. Sillä saimme katsoa lintuja ja maisemia. Oppaat olivat tosi hyviä, paljon tietoa kumpaisellakin ja sitä mielellään jakoivat ja vastasivat lukuisiin kysymyksiimme. Kaikenlaista mielenkiintoisa asiaa yritin painaa mieleeni, vaan vajavaiseksi jää tämäkin blogikirjoitus tiedon osalta.
Monet linnut lauloivat ja muutaman uuden opin tunnistamaan, jos muistan ensi kerralla mikä se olikaan; mustapääkerttu. 

Täälläkin on paljon kotkansiipeä. Muinainen uskomus oli että koska tämä on tällainen ylöspäin ja valoon suuntautuva kasvi niin se suojelee pahoilta hengiltä ja siksi tätä istutettiin talojen ympärille.

Pieni hiidenkirnu Sunnavkin kartanon portaiden kupeessa.

Isojen puiden, varsinkin tällaisten komeiden mäntyjen halaaminen ja niiden lähellä oleskelu on terveellistä. Puissa virtaa nesteitä ees'sun taas ja näissä on paljon enegriaa.

Täällä on suojeltuna alueena Suomen ainoa rantaruttojuuren kasvusto. Nähtiin vain näitä lehtiä, kukinta oli jo ohi.

Isompi hiidenkirnu. Tämä on oikein kaunis. Hiidenkirnussa on voinut kylpeä kun se on täytetty lämpöisellä vedellä ja sekaan laitettiin tervehdyttäviä yrttejä.

Viime kesänä Vartiosaaressa oli enemmänkin taidetta nähtävillä ja jotain siitä on edelleen paikalla, kuten tämä vaikuttava teos:

Sinertävän sävyinen valkovuokko, vahinko vaan että kuvaan ei tarttunu väri niinkuin se luonnossa näkyi.

Jälleen kotkansiipiä, sekä runsaasti kaikenlaisia kasveja eläimistön koloja. Tässä on tervaleppäluhti ja se on erittäin ravinteikasta maata.

Polun varrella kevät..herne...joku kukka

Näköalakalliota täällä on kaksi, tällä paikalla on jonkinlainen lava jäänteenä viime kesän taiteesta. Luulisin tämän kelon olevan todella monessa kuvassa ja albumissa.

Sitten tultiinkin jo vanhan tallin pihapiiriin.

Täällä on vuohia, ollut useampikin,nyt oli vain tämä yksi. Viime kesänä yksi kuoli kun se oli syönyt muovipusseja. Mikä on tänä keväänä ruokavaliossa ollut, sitä ei vielä tiedetä, tai ei ole kerrottu.

Villivihanneksistakin saimme paljon tietoa ja useita oli maisteltavaksikin. Tässä vuohenputkea. Ja seittitakiainen, jonka juuret ovat herkullisia paistettuina tai padassa haudutettuna. Mustikanlehdet olivat hyviä, miedompia kuin ketunlehdet.

Hanhenmarssia seuraavalle näköalakalliolle.

Vartiovuoriahan nämä korkeat paikat ovat olleet, merkkitulia poltettu ja kulkijoita silmällä pidetty. Joskus hautapaikkoinakin ovat olleet mutta tämä kivikasa ei ole hauta.

Puiden takan häämöttää Vuosaaren Cirrus.

Ja mikäs se tuolla kaukana horisontissa onkaan?

Juu, kyllä muodon tunnistaa: Kaunissaari! (kauimpana keskellä)

Tässä vaiheessa retkeä jätin seurueen ja suuntasin 20 metriä alaspäin VVA:n mökille sukkapussin kanssa. Siitä erillinen kirjoitus.

Vartiosaari on todella kaunis ja monipuolinen luonnoltaan. Ikävä kyllä tänne on suunnitteilla asuntoja ja jopa raitiovaunu saaren läpi Ramsinniemen puolelle, raitsika joka kulkisi Kruunuvuorensiltoja Laajasalon läpi tänne ja päätyen Vuosaareen.
Lainaus kaupungin sivulta:

"Vartiosaaresta suunnitellaan tiivisti rakennettua saaristokaupunginosaa, johon tulee asumisen lisäksi virkistyspalveluja kaikille helsinkiläisille. Asuntoja saareen rakennetaan 5 000–7 000 asukkaalle. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Vartiosaaren osayleiskaavan  lokakuussa 2016."

Luontoretkemme oli todella antoisa ja mukava. Mukana oli reilu 30 henkilöä ja kaikki joiden kanssa olin puheissa tykkäsivät retkestä. Ja retkihenkeä oli kaikilla reilusti, retken aikataulu kun venyi ennakkoon ilmoitetusta mutta se ei meitä haitannut. KIITOS, että tämä järjestettin ja oppaille erityiskiitos.

Viime kesän kirjoitus Vartiosaaresta on tässä Kliks.
KS