tiistai 30. toukokuuta 2017

Kaunissaaresta kuvia

Mukulaleinikki

Lupasin kuvia Kaunissaaresta jossa kävin Helatorstaina. Jotenkin on taas valot vähän pielessä näissä kuvissa mutta näillä mennään.
Torstai oli Vesiliikennepäivä ja aikuiset pääsivät puoleen hintaan, se veti väkeä veneen täydeltä. Tempauksena oli kalastus: kaupungin kalastusvastaava antoi onkia ja kärpäsentoukkia syöteiksi. Paljon materiaalikin oli saatavilla. Kalojakin tuli: kolmipiikkejä, pieni ahven ja ihan hyvän kokoisia silakoita (pussista ehkä vähän näkee niitä).


Kiersin koko saaren, puolen matkaa mukana kulki Erja ja Chico-koira. Muutama tuttu telttailija oli paikalla ja asumuksensa jo pysyttänyt. Ja kiva oli tavata pariskunta, joka on tuttu jo sieltä saareilun alkuajoilta 1960-70 vaihteesta.
Luoteiskärjessa oleva vanha patinoitunut lato näkyy nyt hyvin kun ympäristöstä on raivattu pusikot.


Vanhalla paikallani oleva kelotunut mänty on kelvannut tikoille ja muille puunnakertajille. Vaan kyllä tämä niin sitkasta puuta on ettei vielä kaadu.


Keittokatoksen tulisija on edelleen samassa kunnossa kuin viisi vuotta sitten, mitään korjausta ei ole tapahtunut, vaikai mä ja moni muu on asiasta puhunut, kirjoittanut yms.


Tällä männynrungolla istui nuori mies johonka rakastuin noin 45 vuotta sitten, mentiin naimisiin, Ville syntyi, erottiin . . elämä on vienyt sinne ja tänne mutta saari ja tämä puu on pysyneet. Aikansa kutakin . . .


Nyt tämä ikimuistoinen vino puu on tullut tiensä päähän ja joutunut paloitelluksi.


Lokki, meriharakka ja kanadanhanhi pariskunta kolmen poikasensa kanssa.


Kovin on isoja halkoja näin pieneen grilliin;)


Yksi kyltti osui silmiin, näitä pitäisi olla joka mutkassa.


Vanhaan saarniin tulee lehdet aina viimeisenä.


Kotkansiivet on niin kauniita ja komeita ja näin keväällä hauskan näköisiä.


Eväät olin syönyt jo etelän keittiksellä, laivarannassa join vielä kupillisen kahvia termoksesta. Katsoin kyllä saaren kahvilaan josko jotain hyvää olis saanut mutta kovin oli ankean näköistä, ei kahvileipää tms.


Jep, ei tuonne enää mitään kaipausta ole, on se jo nähty. Silmissänikään ei enää ole 'linssejä', joilla saari näyttäisi erityisen ihanalta niin tämä lähimetsä on kauniimpi;) Vaan en sano etten enää koskaan sinne mene, ehei, kyllä kun hellepäivä tulee niin tuolla on kiva lämpimältä kalliolta mereen pulahtaa.
Mielenkiinnolla seuraan kuinka saaren kaavoitus etenee, mökkejä sinne on ajateltu. Vaan taitaa vielä olla monta mutkaa matkassa. 
KS

7 kommenttia:

  1. Kaunis paikka se Kaunissaari on, mutta ymmärrän, ettei se ole koko elämä. Kiinnostavaa, että olet aikoinaan Villen isän siellä tavannut! Mikä tuo alimman kuvan kärpässieni oikein on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tapasin myös mun toisen miehen, kolmatta ei sieltä sitt löytynyt;)
      KÄrpässieni on vanha merimiina. Se lojui monet vuodet varaston takana mutta sitt henkiökunta keksi maalata sen ja toi tuohon laivarantaan koristukseksi.

      Poista
  2. Sinulla on paljon muistoja Kaunissaaresta.

    VastaaPoista
  3. Alkukesän vehreys on aivan mahtavaa.

    VastaaPoista
  4. Ainahan siellä pääsee käymään ja sitten ei ole sitä tavaran roudausta juurikaan. Kyllä mäkin monesti kaipaan niitä auringon lämmittämiä kallioita. Vaikka ensimmäinen muisto saaresta oli aika hyinen. Siitä taitaakin tulla jo 25 vuotta.

    VastaaPoista
  5. Onpa upeat kuvat. Kesä siellä jo pitkällä. Meillä täällä Nurmeksessa puissa on vasta silmut. Todella koleaa ja tuulista on ollut.

    VastaaPoista
  6. Kiva kirjoitus saaresta ja naimahistoriastasi ;).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.