sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikkujoulu Nuuksion kansallispuistossa


Perjantai-iltanan noin klo 21 aikaan puhelin piippasi tekstarin saapuneeksi. Maria kysyi, lähtisinkö lauantaina Nuuksioon telttaretkelle. Noh, muahan ei tarvii kahta kertaa kysyä kun kyse on retkelle menosta. Aamulla pakkasin lämmintä vaatetta reppuun, vähän evästä ja iltapäivällä menoksi. Mentiin ekaks bussilla Espooseen ja otettiin sieltä systerin auto lainaksi, sillä päästiin Nuuksion perukoille paremmin. Kiitos Maijalle!
Pimeydessä löydettiin ihan hyvä telttapaikka, mitä nyt muutama juuri jäi selän alle mutta . . .

Tuli vielä pimeämpää, jos mahdollista, ja lammelta nouseva usva söi valon otsalampusta niin ettei eteensä meinannut nähdä.

Edelliseltä tulilla olleelta porukalta jäi paikalle tuikkuja ja ulkotulia, ne valaisivat kivasti nuotiopaikan.

Tietysti nuotiolla pitää paistaa makkaraa! Kivikylän palviryynimakkara puolukkahillon kera on niiiin hyvää että . . hyvä kun viimeisen kerkesin kuvata;)

Yö meni mukavasti sen juuren päällä kääntyillessä mutta kyllä unikin luonnossa maistui. Aamulla teltan päältä saatiin karistella jäähileitä.

Aamutuli syttyi heti erinomaisella Outi-M:n sytykeruusulla ja yhdellä tulitikulla.


Jo siihen tuli heti aamusta retkeilijöitä makkaranpaistoon ja juteltiin kivoja. Illalla tässä kävi monta porukkaa ihan vain iltakävelyn lomassa syömässä eväitä. Monta lapsiperhettäkin, pienin lapsi rinkassa isänsä selässä. Niin reippaita oli kaikki tavatut lapset että tuli oikein hyvä mieli. En olis ikinä arvannut, että niin paljon ihmisiä on pilkkopimeässä marraskuun illassa liikkeellä. Uskomatonta mutta totta se on.
Tällä leiripaikalla ei yöpynyt muita kuin me mutta kuulemma muilla paikoilla oli paljonkin väkeä, mm. partiolaisia.

Päivänvalossa näki sitt paremmin ympäristöä.

Tällainen patohan se siellä illan ja yön lirisi kivasti.

KIITOS Maria kun pyysit mukaan. Taas on yksi unohtumaton muisto kerättynä.


Hyvää alkanutta adventtiaikaa kaikille lukijoille
toivottaa KristiinaS

KS

torstai 27. marraskuuta 2014

Joululahjani

Ystäväni, läheiseni, tuttuni, älä pety kun et saa minulta joululahjaa.
Tänä vuonna lahjani meni mehiläispesän muodossa muille maille vierahille.



"Mehiläispesä auttaa kehitysmaiden köyhimpiä ihmisiä toimeentulon hankkimisessa.

Mehiläispesä on ekologinen lahja kehitysmaiden ihmisille. Tällä lahjalla vähävarainen perhe kehitysmaissa saa mehiläispesän ja koulutuksen mehiläishoidosta.
Mehiläispesästä kerätyn hunajan avulla köyhä perhe saa tärkeitä tuloja. Herkullinen hunaja tuo vaihtelua yksipuoliseen ravintoon ja lisäksi hunaja soveltuu haavojen ja yskän hoitoon."

Tämän ja monta muuta kivaa lahjaa voit ostaa Toisenlainen lahja -kaupasta.

KristiinaS



tiistai 25. marraskuuta 2014

Neulottu ja kokoustettu

Maanantaina oli Stadin Slangi Ry:n kokous. Osanottajia oli ennätysmäärä, olihan valittavana uusi puheenjohtaja  bamis. Ehdokkaita oli kolme, ääniä annettiin 158 joista 104!! ääntä sai Sami Garam. Ylivoimaiselle voittajalle Onnittelut!

xxx

Villen duunikaverilla hiirikäsi palelee. Siihen ratkaisuna neuloin kämmekkäät, Baby Fan Mitts.

KS

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Mukavaa ja maukasta, eloa ja oloa

Kyll  'elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa', joku sanoi joskus jossain.
Torstaina menin varta vasten Ekbergin konditoriaan ostoksille. Menomatkalla oli pientä jännitystä mielessä, onkohan siellä Napoleoneja vaiko ei. Spåralla oven eteen ja pikasilmäys leivarivitriiniin: ah, on niitä! Vuoroa odotellessa oli aikaa nauttia silmänruokaa toinen toistaan herkullisempien leivonnaisten muodossa. Sitten oli mun vuoro.

- Mitä teille saisi olla?
- Kaksi Napoleonia, kiitos.
Leivarit pakattiin kauniiseen rasiaan.
- Saako olla vielä muuta?
- Kyllä kiitos, kaksi Ompeluseurapulla ja yksi perunaleivos.
Jälleen ostokset sujahtivat rasiaan.
- Entä saako olla vielä jotain?
- Yksi iso Sieniquiche, kiitos.
Tämä meni hieman suurempaan rasiaan.
- Ei muuta tällä kerralla, kiitos.
Rasiat pakattiin samankuosiseen paperikassiin.
Vielä viimeinen silmäys kauniisti koristeltuihin joulupipareihin.

Kotimatkalla mieleni nautti sekä paperikassin sisällöstä että sen kantamisesta. Voisin sanoa, että tämä oli miellyttävä ja kokonaisvaltainen ostosmatka.

Perjantaina, juuri kun eteläsuomessa alkoi syystalven ensimmäinen lumisade, Susi tuli kylään. Häntä varten sen Napoleon-reissun tein kun tiesin ja muistin sen olevan lempileivoksensa. Ja kyllä kannatti. Susien "00"-ilme ja henkäys: 'onks noi Napoleoneita??'  palkitsi runsain mitoin ja antoi hyvän mielen.


Sienipiiras oli just hyvä suolapala ennen makeita herkkuja. Ja tietysti Napoleon oli just niin hyvää ja herkullista kuin sen tulikin olla. Googlasin reseptejä ja ihmettelen, että kaikissa tähän laitetaan vadelmahilloa? Tässä ei todellakaan kuulu mitään hilloa olla, niih.
Tuliaisena sain kauniita ruskavärisiä kruunukynttilöitä ja sävyihin matsaavat servetit. Sekä kassillisen ruokaherkkuja: perunaa, juustoa, paprikaa yms. KIITOS Susi!


Lauantaina aamulla alkoi retki Ikaalisiin!


Erjan suhteilla pääsin mukaan tosi edulliselle kylpylämatkalle. KIITOS Erja! Lämpöisessä altaassa oli mukava lillua, uida ja antaa vesisuihkujen hieroa hartioita. Ulkoaltaassa oli aika jännä fiilis kun ilma oli vilakka mutta vesi lämmintä uida. Elämäni ihka ensimmäisen kerran laskin vesiliukumäestä! Oli aika hurjaa menoa mutta hauska kokemus.
Saunapuhtaana olikin sitten hyvä siirtyä buffet-aterian ääreen. Oi oi, mitä herkkuja oli alkupalaksi. Lämminruoka pöydässä olikin oikein kiva yllätys: maksaa pekoni-kermakastikkeessa! Koskaan en ole noutopöydässä maksaa nähnyt. Ja se oli hyvää, namskis. Lihakastiketta piti myös syödä ja olipas mureata paistia. Ja jälkkäreitä kaikkia laatuja, tietysti. Vaikka paljon söin niin ei kuitenkaan ähky oloa ollut. Oli se uinti sen verran energiaa kuluttanut ja tilaa vatsaan tehnyt:)


Sunnuntain olen vain ollut ja nauttinut hyvästä mielestä ja olosta.

Summa summarum: oli kaikinpuolin mukava ja antoisa viikonvaihde. Kiitos ystäville.
KS

perjantai 21. marraskuuta 2014

Pyöryläkämmekkäät

Kesällä Susi antoi vyyhdin lankaa, josta halusi kämmekkäät itselleen. Neuloin jo Bregot


mutta kun lankaa vielä jäi niin ylläriksi tein toisetkin. Mallin idea on Zentiinalta ja Katju ystävällisesti antoi idean kiertää mullekin.
Ensin nämä olivat ihan pelkistetyt, ehkä liiankin . . .

 

. . . jotain omaa oli lisättävä. Siispä reunus virkaten ja VillaLankan ihanasta, monipuolisesta nappivalikoimasta Maatuskat koristukseksi. Jez, tykkään.

Mä olen aloittanut nämä reunasta mutta voi aloittaa myös peukalosta, jolloinka on helpompi saada sopivan kokoinen pyörylä.

KS

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Lapasia

Lapsen lapaset Ville- ja Janne-lankojen jämistä.


Lovikka-lapaset. Mulla on aina ollut ongelma sen oikean ristikon kirjomisessa ja nyt teinkin vain virkaten ketjua koristeeksi. Noh, sekin meni vinoon. Olkoot.


Ampu-lapaset Villelle, ja lankana Ville;)  Ku mä olin skidi ja jossain työmaalla räjäytettiin niin mesu huusi: "Ampu tulee!"
Ei Ville mitään räjäyttele vaan ampuu kiväärillä ja on oikein Suomen mestarikin. Pyynnöstä ja annetun mallikuvan perusteella nämä tein. Olkoot prototyyppi, teen uudet jos käyttökokemus antaa aihetta parenteluun.
Vasen lapanen on siis ihan normilapanen, oikeassa on kolmen sormen lapanen, etusormessa sormea neulottu ekan nivelen verran ja sitt sille on läppä. Nahkapaikat tod.näk. antaa pitävän otteen aseeseen.

Semmoset tällä kerralla.
KS

torstai 13. marraskuuta 2014

Kivoja tavaroita

Mä oon unohtanut näyttää yhden Lontoon tuliaisen;) Huoneistossahan keitettiin itse teet ja kahvit, niihin tietysti tarvittiin maitoa. Tämä maitotölkki on niin hauska ja kivan mallinen, että olihan se kotiin tuotava. Eiköhän tälle saaressa käyttöä löydy.


Neuleystävä Anulta sain, ihan noin vaan (tai noh, kiitokseksi neuleliinasta) tosi kivat ja tarpeelliset: nenäliinapussukka ja teepussin alusta tms., jolla kuitenkin pidän mun sormukset. Ne kun kotiintullessa otan pois niin tuon päälle ne on kiva laittaa. KIITOS, Anu!

Tällaista nenaliinakoteloa en oo ennen nähnytkään mutta tämä se vasta tarpeellinen onkin. Se nessujen muovipussi nurhaantuu laukussa alta aikayksikön mutta tässä pysyy hyvänä ja on nättikin ottaa esille.

Ville toi tämmöisen viisauskyltin, Usko kun aina valloittaa mun tuolin kun silmä välttää;) KIITOS, Ville.

Noh, tää ei oo mikään "kiva tavara" vaan todiste siitä, ett musta ei oo askartelijaksi. Horisontti-kumppanuustalolla maanantain askarteluillassa Minna oli hyvä opettaja mutt en mä vaan saanu kaunista tähteä aikaiseksi.
KS