keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Sanokaa Fazer . . .


. . . kun haluatte hyvää!

Me "Neulojat" kävimme eilen tutustumassa Fazerin tehtaaseen. KIITOS Katjulle makean iltapäivän järkkäämisestä!

Ensin näytettiin historiaa ja nykyisyyttä luentosalissa. Ranskanpastilli tuolit olivat suosikki-istuimet, ne valloitettiin heti. Fazer on 120-vuotias virkeä perheyritys, juhlaan on aihetta, Svenskanin musikaali on kyll ehdottomasti nähtävä.

Uskomattomia määriä kaikenlaisia raaka-aineita käytetään päivässä ja yhtä käsittämätön määrä tuotteita niistä valmistuu. Se olikin ihan uusi tieto, että tehtaalla käytetty vesi tulee omista pohjavesikaivoista! Vesitornihan on tehtaan maamerkki mutta en ole koskaan ajatellut, että vesi siinä on "omasta takaa".





Da Capo -kahvilassa karkit oli ikävästi tiiviin lasin alla;)




Näyttelykäytävällä nähtiin pikakatsaus tuotevalikoimaan, mm. leivät. Eri maihin leipä ja leivonnaiset maustetaan hieman erilailla ko. maan makutottumusten mukaan. Marjapiirakkaa saa Venäjällä kirsikkatäytteellä! Ai kun se maistuis mullekin kotoisten makujen lisäksi.  Uutusleipiä  ovat Real Proteiini Max ja Reissumies Täysjyvä, jota oli lahjapaketissammekin. Maistettu on ja hyvää oli.

Vihdoin päästiin maistelypöytien ääreen. Ja minähän maistelin, huolimatta siitä että olin jo aamupäivällä syönyt puolilevyä Maraboun Appelsiinikrokanttia! Söin ja juttelin, ja söin. Mun oli lopetettava melkein kesken kun muut olivat jo aikoja sitten lopettaneet maistelun. Suklaasta kun on kyse niin mun turnauskestävyys on erinomainen;)




Vierasmyymälästä sai ostaa nameja hieman alennettuun hintaan. Ostin Joulusuklaata konvehtina, matkalaukussahan on jo levy tuota ihanaa herkkua. Fazerin Sininen muovikassi oli kanss ihan pakko ostaa, muovikasseja en muutoin osta ja ilmaiskasseistakin kieltäydyn.

Sininen suklaakauppa on aikas kiva idea.




Kotiinviemiseksi saimme nätin paperikassillisen herkkuja.




Kansakoululaisena olen ollut vanhalla karkkitehtaalla Tehtaankadulla. Se olikin suuri tapaus kun ei siihen aikaan karkit olleet mitään jokapäiväistä syömistä. Jätepaperinkeruulla kun sai muutaman pennin tai oikein hyvällä saaliilla 10 penniä niin ne käytettiin pennin Nallekarkkeihin tai yhteen tikkariin. Tuolta ikimuistoiselta tehdaskäynniltä saimme pahvisen, talolaatikon, jonka katossa oli kantokahvat. Muistissani on "valokuva" tuosta aarteesta. Sisällä oli tietysti karkkeja, erityisesti lakritsi on makumuistina. Vahinko, että laatikkoa ei enää ole tallessa, se oli mieluusti päässyt Fazerin museoon. Laatikko kyllä kulki monta vuotta matkassani.

Kävimme vielä Lilan luona neulomassa muutamat kerrokset ja joku jopa ihaili lemmikki käärmettä. Mä silittelin marsuja ja kotona kissat sitten haisteli ihmeissään. Kiitos Mari ja Katju, joilta sain kivat muistamiset matkalle mukaan mutta niistä kuvat toisella kerralla.

KS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.