RYIJY

Kesällä tein miniryijyn ja silloin kirjoitin, että pitäisi olla vähän haasteellisempi työ. Noh, nyt oli haastetta riittävästi mutta kiva tämä oli tehdä.

(Tällaisesta postimerkin kokoisesta kuvasta aloitin, kuva kadonnuta) valmis työ on 40x50 cm. Tämä on Maija-systerin miehen sukuvaakuna. Yläkulmassa on simpukka ja alakulmassa  granaattiomena, nämä ovat kultaiset. Keskellä virtaa hopeinen joki.

Taito Shop Helskystä tilasin Pirkanmaan kotityön ryijytarvikeet: pohjakangas on käsinkudottu, loimena pellava ja kude villaa. Sirkka-ryijylankaa punainen, sininen, harmaa ja keltainen. Koska hopean ja kullanväristä ryijylankaa ei ole olemassa niin laitoin nukkiin lisäksi hopean ja kullanväristä ompelulankaa. Kiva kiiltoefekti niillä tulikin, ei liikaa klitteriä kuitenkaan.

Langat kerin sisältä purkautuviksi joten sain kätevästi 4 nukkalankaa. Nukat ovat kaikki yksivärisiä niin ei tarvinnut etukäteen miettiä sekoituksia lankoja keriessä.

Materiaalin saapumista odotellessa tein suunnittelutyötä. Syötin tuon käsillä olleen kuvani Microrevolt-ohjelmaan saadakseni kuvan ruudukoksi. Juu, tulihan sieltä ruutuja mutta ei oikeanlaisia. Tein ruutuja Excelillä mutta en taaskaan onnistunut. En enää muista miten sain tehtyä jonkinlaiset ruudut, joita sitten printtasin useamman arkin ja teippasin niistä 40x50 paperin. Ei nämäkään ruudut lopulta olleet pohjakankaaseen sopivat. Arrggh.

Kirjastosta lainasin pari kirjaa aiheesta. Perusohjeet oli hyvät mutta minkäänlaista ohjetta en löytänyt siihen, miten nukilla voi kikkailla; lyhyempää/pidempää - paksumpaa/ohuempaa nukkaa yms.
Suurensin kuvaa neljännesosan paloina ja sain haluamani kokoisen kuvan. Kaavapaperille maalasin sen vesiväreillä. Ja piirsin vielä toisen kuvan kaavaksi, jota sitten käytin nukkia solmiessa kun ne ruudut ei mitenkään täsmänneet. Kaavasta välillä merkkasin haihtuvalla merkkaustussilla kuvioiden rajoja sitä mukaan kun työ edistyi. Tämä olisi pitänyt keksiä heti alussa, ryijyn alareuna on nyt väärän muotoinen. Ehkä joku kaunis päivä käyn sen korjaamassa, ei aivot enää osanneet hahmottaa miten korjaus pitäisi tehdä, ettei menisi uusiksi koko työ.

Työ oli niin mukavaa ja mielenkiintoista, että päivistä meni sen parissa iso tovi ihan huomaamatta. Ja se valmistuikin odotettua nopeammin. Mutta mutta, kuviot olivat huonot. Niinpä nypin niistä nukat pois ja tein ne uudestaan paksummalla nukalla. Uskalsinpa leikata nukat eripituisiksikin. Jopas kuviot paranivat ja päätin, että nyt se on valmis. Kuvissa työn edistyminen päivä päivältä.

 Saaja oli oikein iloinen ja otettu lahjasta.
Nämä kuvat on lisätty 6.1.2013 Vuodatuksen kadottamien tilalle.
KS