Viikinki Haraldin ruokapöydästä Kristuksen kärsimystielle
Ville kysyi minulta viikolla mentäiskös Tampereelle syömään lauantaina? No mikä ettei, aina hyvä ruoka maistuu. Niinpä sitten iltapäivällä suuntasimme auton nokan kohti Nääsvilleä. Moottoritietähän matka taittuu suit sait ja olimme etuajassa perillä mutta meidät toivotettiin tervetulleiksi (toisin kuin viime vuonna Tallinnassa kun tarjoilija oli erittäin vihainen ja tyly etuajassa saapuneille naisille).
Menussa on toinen toistaan herkullisempia annoksia. Valinta oli vaikea ja päädyimmekin tilaamaan kahdelle valmistettavan Kilventekijän retken (menun nro 4).
Pöytään tuotiin kolmijalkainen teline, jolle sitten ruuat tuotiin "kilven" päällä.
ALKAJAISKILPI
Viskisissä tammitynnyreissä kylmäsavustettua lohta, iberialaisittain ilmakuivattua villisikaa, savumuikkuja, pariloitua vuohenjuustoa ja savuporomoussea, sienisalaattia, raikasta vihreää salaattia, tomaattisipulirelishiä ja tillisiä viipalekurkkuja, kerallaan tummaa saaristolaisleipää ja vaaleaa leipää
JELLINGEN KILPI
PÄÄTTÖKILPI
Huh huh ja NAM NAM! Kaikki lajikkeet olivat maukkaita ja hyviä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun salaattikin oli kylmää, rapeata ja raikasta - kuten listallakin luvattiin. Tästä voisi moni ravintola ottaa oppia. Liian usein salaatti on lämmintä, seisoneen oloista ja ryhtinsä menettänyttä.
Yrttimausteita oli käytetty monessa ruuassa mutta juuri sopivasti etteivät maut hävinneet toisten alle.
Lohta, muikkua, fileitä ynnä muita herkkuja olemme syöneet monella tavalla laitettuna mutta näissä oli kyllä kaikissa onnistuneesti uusi maku. Kerrassaan erinomaista.
Alkuruuassa annostus oli sopiva, kaiken söimme mutta emme onneksi tulleet kylläisiksi. Muutama pala herkkuja lisää niin olisi tehnyt tiukkaa mahduttaa seuraavien kilpien antimet vatsaansa.
Pääruuasta lohkoperunoita jäi kilvelle, kaikki muu upposi. Savuiset yrttiperunat olivat oikein hyviä, niitä täytyy kokeilla kotonakin.
Jälkiruuat maistuivat myös, paitsi minä en pidä mes-juustosta. Uusi makuyllätys oli tervajäätelö. Sepäs vasta maukasta olikin. Sen ahmimme ensin mutta se olisi pitänyt jättää viimeiseksi. Tervan maku on niin hallitseva, että hento valkosuklaaomenakakku kärsi siitä hieman.
Kaikenkaikkiaan kannatti ajaa Tampereelle syömään ja saada elämäänsä yksi makunautinto lisää . Suosittelemme! Harald-ravintola löytyy myös Turusta, ehkä käymme sielläkin;)
Helsinkiin tultuamme päätin kävellä loppumatkan kotiin ja hieman sulatella runsasta ateriaa. Senaatintorilla olikin menossa Via Crucis -katunäytelmä. Seurasin sitä jonkin aikaa mutta monta kertaa sen nähneenä en jaksanut loppuun asti. Toisaalta, olihan tämä taas uusi versio mutta tarinahan ei muutu.
KS
Härän ulkofileetä, porsaan ulkofileetä, lammasmakkaraa, purjolla paranneltua smetanaa, mustaleimaemmental- ja mustaherukkakastia, savuisia yrttiperunoita, lohkoperunoita ja uunijuureksia
PÄÄTTÖKILPI
Tervajäätelöä, rosmariinivillimansikkasorbettia, norjalaista mes - juustoa, valkosuklaaomenakakkua, suklaakeittoa ja aprikoosi- sekä karhunvadelmahilloketta.
Huh huh ja NAM NAM! Kaikki lajikkeet olivat maukkaita ja hyviä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun salaattikin oli kylmää, rapeata ja raikasta - kuten listallakin luvattiin. Tästä voisi moni ravintola ottaa oppia. Liian usein salaatti on lämmintä, seisoneen oloista ja ryhtinsä menettänyttä.
Yrttimausteita oli käytetty monessa ruuassa mutta juuri sopivasti etteivät maut hävinneet toisten alle.
Lohta, muikkua, fileitä ynnä muita herkkuja olemme syöneet monella tavalla laitettuna mutta näissä oli kyllä kaikissa onnistuneesti uusi maku. Kerrassaan erinomaista.
Alkuruuassa annostus oli sopiva, kaiken söimme mutta emme onneksi tulleet kylläisiksi. Muutama pala herkkuja lisää niin olisi tehnyt tiukkaa mahduttaa seuraavien kilpien antimet vatsaansa.
Pääruuasta lohkoperunoita jäi kilvelle, kaikki muu upposi. Savuiset yrttiperunat olivat oikein hyviä, niitä täytyy kokeilla kotonakin.
Jälkiruuat maistuivat myös, paitsi minä en pidä mes-juustosta. Uusi makuyllätys oli tervajäätelö. Sepäs vasta maukasta olikin. Sen ahmimme ensin mutta se olisi pitänyt jättää viimeiseksi. Tervan maku on niin hallitseva, että hento valkosuklaaomenakakku kärsi siitä hieman.
Kaikenkaikkiaan kannatti ajaa Tampereelle syömään ja saada elämäänsä yksi makunautinto lisää . Suosittelemme! Harald-ravintola löytyy myös Turusta, ehkä käymme sielläkin;)
Helsinkiin tultuamme päätin kävellä loppumatkan kotiin ja hieman sulatella runsasta ateriaa. Senaatintorilla olikin menossa Via Crucis -katunäytelmä. Seurasin sitä jonkin aikaa mutta monta kertaa sen nähneenä en jaksanut loppuun asti. Toisaalta, olihan tämä taas uusi versio mutta tarinahan ei muutu.
KS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi.