perjantai 16. joulukuuta 2005

Voi, mikä ihana joulukortti / -lahja!




Kaupungilta kotiintullessa rapussa oveni edessä oli tällainen:




Mitä ihmettä? Nostin painavan joulusäkin sisään. Kuoressa on "postileima" : kotiinkuljetus - Tipin auto.

Säkki äkkiä auki:




Sisältä paljastui säkillinen halkoja ja tuohta sytykkeeksi. Mielessä
käy kymmeniä ajatuksia mistä ja miten. Avaan kuoren, jossa ihana kortti:



Lämpöä, valoa, räiskettä talvi-iltoihin!
Toivottaen Eila ja Leo!



Voi ihmettä! Että he ovat osanneet ajatella ja keksiä tällaisen upean yllätyksen. Ja vielä kiltti Tipi on sen tänne tuonut. Kiitos teille kaikille.

Kuuna kullan valkeana en olisi tällaista osannut odottaa. Olen melkein
sanaton, melkein vain koska kiitoksia surisee päässä tuhansittain.


Aamulla lehteä lukiessa näin tarjouksen pussihaloista. En millään
kuitenkaan viitsinyt lähteä Itäkeskukseen ja epäilin jaksanko niitä
edes raahata metrossa ja ratikassa. Ja nyt niitä halkoja oli vain
tupsahtanut tänne! Huh huh. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Kaupungilla kävin Töölön torilla lähituottajien markkinoilla. Hyytävän kylmä viima oli karkoittanut ostajat minimiin.



Taas oli eläimiäkin päässyt kaupunkireissulle. Lapset ratsastivat innoissaan aasilla torin ympäri.







Nyt
keitän lämmikekahvit ja ihailen puitani. Taidanpa illalalla sytyttää
tulen takkaan. Olen iltaisin pitänyt siinä kynttilöitä palamassa
säästäen nuo muutamat vanhat halot jouluksi, vaan nytpä ne voi polttaa
ja toivoa, että piippu vetää kun sitä ei ole toviin käytetty.
Savun hälvetessä saatan vielä illalla kirjoittaa ostoksestani ja jos vaikka kassikin olisi huopunut.

KS


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.