maanantai 10. lokakuuta 2005

Hellä hetki




Me ollaan kivenkovia mutta osataan olla näin helliä ja tykätään toisistamme.
Vaimo kun tulee tuohon viereen kiehnäämään ja sirkistää silmiään, niin ihan vetää mulla suunkin vinoon ja mielihyvärypyt silmiin. Ai ai, mitähän mukavaa tästä seuraakaan?









Pariskunta innostuu joskus kertomaan seikkailuistaan aaltojen myllerryksessä, pahimmat särmät hioneista kovista kolhuista ja rannoista, joilla ovat levähtäneet jatkaakseen matkaansa päätyen Kaunissaareen ja lopulta vanhuuden lepoon tänne kotiini.

KS

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.