maanantai 30. toukokuuta 2005

. . . lankaa . . . lankaa . . .


Jaa, että sanoinko jossain joskus, että en ole lankahamsteri?! Nöyränä perun puheeni.
Satuin perjantaina todellisen lankahamsterin poistomyyntiin. Kerä kuin kerä 1 euro. Ostin omenanvihreätä Maxia 8 kerää ja valkoista sinipilkullista Bambinoa 13 kerää, pussissa nyt sattui olemaan tämä määrä.
Maxista on hyvää vauhtia valmistumassa jakku itselle. Bambinosta on melkein valmis vauvan perinteinen myssy. Noin monesta kerästä taitaa tulla yks ja kaks vauvaneuletta.

Sunnuntaina eksyin Hietsun kirppikselle. Sieltä tarttui mukaan viidellä eurolla pussi, jossa oli:
2 kerää vaalean ruskeaa Alpakkaa, punainen ja oranssi Merino kerä, 1 tummanruskea Isoveli, Floricaa beige, sininen ja epämääräisen sammalenvihreä. Oli siis edullinen pussi laatulankoja.

Tänään käväisin vielä siellä poistomyynnissä hakemassa Neulomo-ystävälle Jumboa. Itselle kummasti kassiin eksyi 10 kerää vaaleanruskeata Isoveljeä,  6 kerää valkoista Kid Mohairia (sitä on jo ennestään kotona, tosin varattuna tilaustyöhön) ja Merinoa 3 oranssia + 3 vihreätä.
Merinoista ajattelin tehdä Taralle muumipuseron vaikka värit nyt on vähän oudot mutta edullisesti ei voi vaatia just haluamaansa väriä.
Alpakat jalostuvat varastossani olevien harmaiden kerien kanssa ilmeisesti kämmekkäiksi tms. Floricoistahan voi tehdä vaikka pipoja pukinkonttiin ja Isoveljestä vaikkapa palmikkopuseron.

Että tällä tavalla hamstereita syntyy ihan salaa ja vahingossa.

NovitaNeulomossa on käyty keskustelua Woolin muuttumisesta tavalliseksi villaksi. On valitettu uuden laatua ja kehuttu vanhaa merinovillaista. Nyt kun minulla on tässä ollut sokkotestissä uusi villa-Wool, vanhat merinoiset Wool, Bambino ja Merino niin kyllä sormituntuma erottaa uuden Woolin. Pehmeintä näistä tuntuu olevan Merino, joka taitaa olla Woolin edeltäjä ja on aivan aavistuksen paksumpaa kuin Wool.

Olisi ollut herkullista nyt saada kuva kun kerrankin tässä huushollissa on kasa lankaa, ja vielä tuo 2 kilon keko Jumboa, joka odottaa postitusta.

KS

lauantai 28. toukokuuta 2005

PAHKAKULHOT


HISTORIAN HAVINAA
Osa 5.

Edellisessä osassa mainitun puhdetyökilpailun voittanut työ oli siis isän tekemä pahkakulho, johon on varmaankin käytetty kaunein pahka mitä seudulta on löytynyt.
Pahkakulho annettiin sittemmin pataljoonan lahjana 75-vuotiaalle Mannerheimille ja se on nykyään hänen museossaan.

Siitä toiseksi kauneimmasta on tehty "kaksoiskappale", joka on nyt veljelläni. Se on todella upea työ. Siihen on polttamalla kirjoitettu pitkähkö kaunis runo, joka alkaa: Karjalan kannas on kaunein paikka . . . Usein olen sen lukenut mutta ulkoa en ole oppinut. 

Kulhoja tuli ilmeisesti tehtyä oikein urakalla, koska muutama vuosi sitten vielä yksi löysi tiensä kotiini ja sen esittelen nyt tässä:




Toinen kankeaa kiveä ja toinen kantaa pölliä, kuvan alla on kaiverretty teksti:




Teksti on ehkä  hieman vaikealukuinen, mutta näin siinä lukee:

    Työt ken taiolla tekevi
    asioita asettelevi.
    Yksin vähä tulevi
    porukalla remseästi.
    Yhteisen hyväksi "Vallilan Työlle" varaksi. 

Selitys tälle tekstille löytyy osassa 4. mainitusta lehtileikkeestä (Itäinen  Helsinki, Veikko Katajainen):

"Erään lepovaiheen aikana taisteluissa kunnostautunut ja aina aktiivinen yhdeksännen komppaniamme joukkueenjohtaja ltn., sittemmin maj. Lasse Bärlund ryhtyi ostamaan takamaastosta metsää, ja pataljoonamme alkoi harjoittaa Bärlundin johdolla puutavarakauppaa Vallilan Työ –nimisenä yrityksenä. Voitot jaettiin miesten kesken tasan."

Tämä kulho on siis tehty L. Bärlundille muistoksi tuosta ajasta. L. Bärlundin poika ja veljeni tuntevat toisensa. Pari vuotta sitten hän soitti veljelleni ja tarjosi kulhoa takaisin tekijänsä perheelle, koska muuton takia piti tavaroita karsia. Ja näin hän sitten eräänä iltana soitti ovikelloani ja antoi kulhon minulle. Vielä kerran kiitos hänelle.

Jatkuu 50-luvulla, joskus . . . . 

KS

tiistai 24. toukokuuta 2005

Valmiita töitä


Jihuu! Vihdoinkin valmiita töitä.

Sain Tallinan reissulla täydennyslankaa keskeneräisissä töissä roikkuneeseen virkattuun jakkuun ja nyt sekin on vihdoin valmis. Loppua kohden alkoi tuntua, että eikö nämä ruudut koskaan lopu. Kun en enää jaksanut virkata niin viisaana ompelin napit ja päättelin langat. Vihdoin viimeisen koukkauksen jälkeen lähdin välittömästi Villen luokse kuvauttamaan nämä työt.
Ja Villen luota matkustin metrolla ja bussilla toiselle puolelle kaupunkia, itseasiassa Vantaalta Helsingin kautta Espooseen. Milla sai jakun ja hamosen kevätjuhlavaatteiksi. Nämä imelät karkkivärit ovat just passelit nuorelle neidille.
Samalla mallilla tein viime kesänä valkoisen jakun Taralle.



Ohje: Kauneimmat Käsityöt, nro 4/2004
Lanka: Titanwool Londra

Tästä piti tulla itselleni toppi (Novita Kevät lehden malli nro 39) mutta totesin, että väritys ei ole minun makuun ja niinpä se muuttui hamoseksi Millalle.
Salsa ei riittänyt aivan loppuun asti ja tein vyötäröosan Tahitilla. Vyötäröllä on kuminauha. Mallia eikä tytön tarkkaa kokoa ollut tiedossa, mutta paremmin ei olisi voinut onnistua; juuri sopiva koko ja istui oikein mallikkaasti Millan päällä.



Ohje: oma viritys
Lanka: Salsa ja Tahiti


Tämä jakku on valmiina kesäkuussa syntyvälle vauvalle. Se on tehty niistä vähän aikaa sitten hankituista ikkunalangoista.
Halusin tehdä tämän raglanhihoilla. Hyvin meni aika pitkälle mutta lopulta hartiaosa ei oikein istunut ja purkasin koko työn ja tein sen kiltisti ohjeen mukaan.
Välipalana tein sukat Woolista.



Ohje: Novita Kesä 2005, nro 39
Lanka: Mandarin Fiesta

Jakun ja hameen esittelin keskeneräisinä 17.5. kirjoituksessa jonka poistan nyt kun on nämä valmiit työt esiteltävänä.

KS

lauantai 21. toukokuuta 2005

KIRJAMEEMI


Sain SirpaLe Neuleilta viestin, että olisi minun vuoro vastata kirjameemiin.

Huh, tämä onkin vaikeampi juttu. Luen paljon dekkareita, rakkausromskuja ja kotimaisia kirjailijoita.

Suosikkeja ovat Kaari Utrio upeilla todentuntuisilla historiallisilla tarinoillaan ja Laila Hietamies, jonka Sonja sarjan vastikään luin ja osan kuuntelin.

Nykyään lainaan usein äänikirjoja. Niitä on mukava kuunnella käsitöitä tehdessä. Viimeksi kuuntelin Juoksuhaudan tien. Äänikirjoissa on vain se vika, että äänenlaatu on usein huono. Nauhat ovat kuluneet tai mitä niille nyt sitten tapahtuukaan käytössä. CD:tkin joku saa käytössään epäkuntoon. Olisiko se sitä välinpitämättömyyttä kun tavara ei ole oma, niin ei ole väliksi kuinka sitä käsittelee.

Minulla on ollut kirjoja mutta jokunen vuosi sitten luovuin niistä, lähinnä tilan- ja kirjahyllynpuutteen takia. Enkä yleensä lue kirjaa uudestaan niin mitäpä noita säilyttämään. Yritin myydä ne divariin mutta eivät kelvanneet. Lahjoitin ne sitten Fida-kirppikselle. Runokirjat, pari lapsuuden kirjaa ja sivistyssanakirjan jätin itselleni. Ne majailevat vaatekaapin hyllyllä.

Neljä kysymystä joihin saatte neljä epämääräistä vastausta, kadehdin muiden hienoja täsmällisiä vastauksia ;)

Kotonasi olevien kirjojen määrä

Noin 40, etupäässä siis runokirjoja sekä miete-, rukous- ja hiljaisuudenkirjoja.

Viimeisin ostamasi kirja

Kirpparilta ostin varmuuden vuoksi Design Neuleet kirjan jos joku sitä sattuisi haluamaan. Ja sehän menikin heti kaupaksi Novitaklubilaiselle.

Sitä edellinen kirja jonka ostin, on täälläkin mainittu Lastenneuleet. En siis osta kirjoja paitsi jos edullinen käsityökirja sattuu kohdalle. 

Viimeisin lukemasi kirja

Tuuli Rannikko: Murhasalonki
ja yöpöydällä nukahtamislukemisena on nyt Reijo Ylimys: Pyhän vuoden pyhät. Sain sen Pikolta.

Viisi kirjaa, jotka luet aina uudelleen ja ovat tehneet sinuun vaikutuksen

Viittä kirjaa ei kyllä tule mieleen, vaikutuksen on varmasti monikin kirja tehnyt mutta ei niin, että ne olisivat nyt muistettavissa!

Raamattu, lähinnä Uusi Testamentti ja sananalaskuista löytyy usein johonkin tilanteeseen hyvä kommentti sekä Psalmit hiljentävät.

Pääsiäisen aikaan luen Ivar Clausen: Meidän edestämme. Siinä kerrotaan pääsiäisen tapahtumat kaikista neljästä evankeliumista yhdistettynä ja näin muodostuu hyvä kokonaisuus.

Saatan kuunnella uudestaan äänikirjan Sinuhe egyptiläinen. Se oli vaikuttava teos. Lars Svedberg luki sen erinomaisen elävästi.

Joskus tulee kirjastosta lainattua kirja, jonka sitten huomaakin jo lukeneensa, yleensä se jää lukematta uudestaan.

Heitän kirjameemi pallon Pirjolle blogissa Pirre puuhastaa.

KS

perjantai 20. toukokuuta 2005

PUHDETÖITÄ

HISTORIAN HAVINAA
    Osa 4.
1940-luku
Valitettavasti en hallitse sotiemme historiaa ja vuosilukuja mutta isä oli mukana kaikissa sodissa.
Välillä rintamalla oli hiljaisempia aikoja ja silloin miehet tekivät puhdetöitä ja isäni on jopa voittanut kilpailun.
Lehtileikkeessä, jostain 80-luvulta Itäinen Helsinki-lehdestä,  Veikko Katajainen kirjoittaa mm.:
"Karjalan kannaksella järjestettiin puhdetyökilpailu, jonka voitti pataljoonamme lääk.kers. Rufus Sädevuo. Hän yhdessä korp. Katajan kanssa myös veisti komean totem-paalun, johon kaiverrettiin pataljoonamme hyökkäysvaiheen kaikkia taistelupaikkoja koskevat tiedot. Totem-paalu seisoi aina pataljoonan komentopaikan edessä."
Lehdessä on kuva tuosta paalusta ja komea se on.
Tässä on isän tekemä tarjotin ja arkku. Aika on patinoinut sen tummaksi ja kiiltäväksi. Etuosan metallissa on nimikirjaimet RS, joilla arkku on omistettu äidille. Kulmissa on sydämet. Avain on kadonnut.
Kuparisessa tarjottimessa on erittäin kaunis kuvio, miten lie tehty, reunus röpelöä koloa (pakotettu?) ja kahvat muodostuvat kauniista kierteistä.
Myös Nalle-herra tuoleineen majailee tässä arkun päällä, ikäänkuin huoneeni kunniapaikalla. Ja aiemmin esitelty ryijy on tässä yläpuolella.


Niin kauan kuin muistan, niin arkussa on ollut käsitöitä. Niinpä minullakin. Päällä on kätevä lokerikko, jossa on sekalaisia vähemmän tarvittavia puikkoja ja muuta pikku tilpehööriä. Lokerikon alla on, kuinkas muuten, lankoja.

Jatkuu pahkakulhon tarinalla, joskus . . . .

KS

maanantai 16. toukokuuta 2005

Tallinnan lankakauppojen valloitus . . . . .


. . . .  ja melkein tyhjiksi ostaminen.

Viimeinkin koitti odotettu päivä 14.5.: lankamatka Tallinnaan.

Novita-klubin keskustelupalstalta 10 rohkeata ja reipasta naista päättivät jo maaliskuussa tehdä retken naapurikaupungin lankakauppoihin.

Marjut oli etukäteen tehnyt meille reittisuunnitelman ja Arja "late lunch"- pöytävarauksen ravintola Troikaan.

Jo ensimmäisen kaupan valikoima sai aikaan Ooh! ja Aah! huokauksia ja kaupasta lähti ulos useampi pullea lankakassi.
Tätä jatkui kaupasta kauppaan ja pienimmänkin kaupan valikoimasta löytyi taas jotain uutta, esim. koirankarva-lammasvillalankaa.




Larina Longad, Narva mnt 2


Pieni hengähdystauko pidettiin Viru-keskuksen kahvilassa. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Filatin kauppa oli sitten se odotettu ´must´. Ainakin minulle, koska vain ja ainoastaan siellä oli lankaa, jota olin lähtenyt hakemaan: Titanwoolin Londra pinkkiä puuvillalankaa, jota keskeneräinen työ on odottanut koko talven.

Häpeä tunnustaa, mutta tämä 200 gr ko. lankaa oli ainut saaliini! Toki olisin halunnut sitä ja tätä lankaa, en vaan osannut päättää ja kun tuota hamsterin vikaa ei minussa ihan oikeasti ole, niin tällä kerralla heräteostokset jäivät tekemättä.
Sen sijaan ostin bambu-sukkapuikot, jotka olivat melkein puolet halvemmat kuin täällä, sekä 3 pellava-puuvilla keittiöpyyhettä. Ja tietysti Kalevin marmeladia ja toffeeta. Nam!


 Liann Longad, Narva mnt 13

Tottahan pysähdys aurinkoisella terassilla tuli myös tehtyä. Ja sitten syömään. Vastaanotto ravintolassa oli tyly koska saavuimme peräti 5 minuuttia etuajassa ja se oli portsarin mielestä suurempikin kardinaalivirhe. Alkupalaksi suolakurkkua smetanalla ja hunajalla meni iso läjä mutta siitä huolimatta myös pääruoka maistui. Jälkkäriä ei olisi mahtunut eikä siihen enää olisi ollut aikaakaan.


Ravintola Troika, Raekojaplats 15

Sekä meno- että paluumatkalla laivalla kaikkien puikot ja koukut kilkkasivat kellä mitäkin kudinta tai virkkuuta. Kanssamatkustajat tietysti esittivät kysymyksiään moisesta käytöksestä mutta suhtautuminen oli kuitenkin pelkästään positiivista. Tuli siis harjoiteltua 11.6. KIP-päivää varten.

Tietysti kaikkia ostoksia tuli ihailla kotimatkalla ja niinpä koko saalis kasattiin näytille ja ikuistettavaksi pöydällemme, aika mahtava keko, joka on nähtävissä Marjutin blogissa.

Sääkin suosi meitä juuri sopivalla paisteella ja lämpötilalla. Kesähelteellä nämä kaupat kun tuppaavat olemaan saunalämpöisiä.

Matka oli erinomaisen onnistunut, kaikki meni hyvin ja juttu luisti.
Tuumailemmepa nyt samanlaista reissua syksyksi kunhan nämä hankinnat on saatu neulottua mitä upeimmiksi luomuksiksi.

Ja sitten se NeuleNobel-kiitospuhe:
Kiitos Marjutille näistä kuvista.
Kiitos Katjalle ja Arjalle matkan käytännön järjestelyistä.
Kiitos kaikille mukana olleille upeasta ja iloisesta seurasta.
Kiitos Novitalle Neulomo-palstan pitämisestä, joka mahdollisti toisilleen tuntemattomien tutustua ja kohdata yhteisen harrastuksen parissa.

KS

torstai 12. toukokuuta 2005

Huivi?



Novitan kesä 2005 lehdestä piti tehdä itselle jotain kesäistä. Kun muut mallit eivät oikein ole tyyliäni niin päädyin tekemään kolmiohuivin kun lankaakin oli valmiina varastossa.

Mutta kuinkas kävikään? Huivista tuli susi. Siis aivan liian pieni minun suureen päähäni, vaikka pää on mielestäni aivan normaalin kokoinen.
Ohjeessa sanotaan: virkkuukoukku 2 tai käsialan mukaan. Ymmärretty OK, mutta mitään tiheyttä ei mainita mihin käsialaa voisi verrata.

Siispä virkkaamaan. Hyvin meni puoleen väliin jossa vaiheessa aloin vähän tarkastelemaan mitä on tulossa. Eipäilyttävän pieneltä näytti. Jatkoin vielä vähän ja olin varma, että pieni mikä pieni. Olisi pitänyt vähän mitata aikaisemmin niin olisi voinut säveltää mallia. Mutta se aloitusreuna oli ihan OK mittainen, 40 cm, niin enpä ajatellut asiaa pidemmälle.
Pitkät reunat, joihin lopuksi virkataan nirkkoreuna, ovat vain 30 cm!!

Olenkos sitten ymmärtänyt tai tehnytjotain väärin? Ei luulis kun malli on aika simppeli, ja kauniskin.
Olisiko tullut parempi koko, jos koukkuna olisi ollut 2.5?

Ohje: Novita kesä 2005
Lanka: Kotiväki
Koukku: 2





Ehkä tämä löytää sopivan pään joltain pikkutytöltä.

KS

tiistai 10. toukokuuta 2005

Ompelutarvikkeita


HISTORIAN HAVINAA

    Osa 3.

n. 1935-45

Ruuanlaiton lisäksi äiti oli hyvä käsitöissä. Lakanoissa ja tyynyliinoissa oli pitsit ja nimikoinnit. Nimikointi oli myös astiapyyhkeissä ja pöytäliinojen kulmissa. Myös vaatteita äiti ompeli, kuten varmaan useimmat naiset tekivät sota- ja pulavuosina. Taito ei ruostunut parempien aikojen koittaessa vaan minullakin oli usein äidin ompelema vaate vielä teini-iässä. Ei se aina niin mukavaa ollut mutta siinähän opin itsekin ompelemaan.

Vaatteet tietysti korjattiin ja ehkä käännettiinkin. Sukat parsittiin, sekä villasukat että ne paremmat. Silmäpaon takia ei sukkia pois heitetty. Parsimisen apuna käytettiin parsinpuuta, tai sieneksi sitä myös sanottiin muotonsa takia. Kuvassa pari paljon käytettyä ja patinoitunutta apuria.

Ahkerat kädet eivät olleet koskaan laiskana, vaan pitsinvirkkuu oli aina käsilaukussa mukana kätevässä virkkauskotelossa, joka on isän tekemä.

 



Pieni nimikointimallikirjanen. Ja tämä pumpulipussi sisältää aarteen  . . . .  .

 


    . . . . ison kasan mitä hienoimpia kirjontamalleja. Ne ovat varmasti kiertäneet naiselta toiselle koska näyttää siltä, että niiden läpi on piirretty monet kerrat.



Perhoskuva on pienen "paremman" esiliinan kaavassa.

 

Olisipa vaan aikaa käyttää näitä hyväkseen.

Jatkuu -40 luvun puhdetöillä, joskus . . . .

KS

lauantai 7. toukokuuta 2005

72 vuotta vanha ryijy


HISTORIAN HAVINAA

    Osa 2.


Nuoret Raili ja Rufus tapasivat toisensa ystävien parissa. Rakastuivat ja menivät kihloihin vuonna 1933.

Tuon ajan tapa oli tehdä yhdessä ryijy uuteen kotiin. Siis mieskin osallistui tähän käsityöhön. Naimisiin he menivät metsän kukkien kukkiessa toukokuussa 1934.

Tämä on sitten kulkenut kodista kotiin ja ollut aina kunniapaikalla olohuoneessa tai muussa arvolleen sopivassa tilassa.

Ja nyt se koristaa minun pientä huonettani. Pesua se kyllä kaipaisi mutta en ole vielä uskaltanut tarttua toimeen.

Ryijyn koko 55x80 cm



 




Nykyään kihlausaika taitaa mennä häiden suunnitteluun ja koristeiden askarteluun.


Jatkuu 30-luvun käsityötarvikkeilla, joskus.....

KS

maanantai 2. toukokuuta 2005

Lisää lankaa



Paha juttu, viikon ostoskiintiö tuli täyteen jo nyt maanantaina! Hamstrasin lankaa Menitasta. Menin sisään kun kadulla standi julisti:  Paljon lankoja 1.50 €/kerä. Ajattelin ihan vaan katsoa. Voiko niin edes ajatella? Olihan niitä 1.50:en keriä mutta ei ne sykähdyttäneet.
Silmät näkivät sinistä mohairsekoite lankaa, 100 gr vyyhti 2.90 €. Sormet hipelöivät ja aivot raksuttivat. Tästähän voisi tehdä sen viitan mitä olen ajatellut, tosin aivan toisen värisenä ja toisenlaisesta langasta. Mutta nyt mulla on 2 vyyhtiä sinistä mohairia.
(Valkoinen mohair toisella ostosreissulla hankittu)



Mohair oli jo maksettu ja olin poistumassa kaupasta. Oven suussa oli lattialla kori: "Tästä ikkunalankoja edullisesti". Siis ovat olleet näytillä ja saattavat olla haalistuneita tai pölysiä. Haitanneeko tuo, kun Mandarin Fiesta lankaa sai hintaan 1.00 €/50 gr kerä. Värejähän ei ollut valittavaksi asti mutta sopivasti sain siitä 1 vaalean sinisen, 1 harmaan sinisen, 1 pätkävärjättyn sinisen ja 1 valkoisen. Näistähän syntyy pikku jakku syntyvälle pikku pojalle. Eikun takaisin kassalle!

Kun muistin vielä käyttää Pikolta saadun 1 euron etusetelin, niin ostokset maksoivat vain 8.80 €. Tosi edullista kun toivottavasti tuloksena on kaksi kaunista neuletta.

Ostos ei siis sinänsä harmita, vaan se, että nyt on niin paljon muuta kiirettä ettei ehdi kutoa kaikkea mitä suunnitteilla on. Listahan on tuolla jossain aikaisemmassa kirjoituksessa, ja kun nämä uudet langat lisätään siihen, niin on joulu ennekuin kaikki on tehty. Ja kohta on tulossa se Tallinnan lankashoppailu retkikin Novita-klubilaisten kanssa, huh.

KS

PS: Menitassa on vielä Novitan Wool´ia merino-versiona.

KS