maanantai 21. toukokuuta 2018

Kirjanmerkkejä


Jokusen tunnin kun frivolite-neulaa heilutin niin tänne pelmahti parvi perhosia!

Tässä ne ovat sokerikylvyssä, olen lukenut että perhoset tykkäävät makeasta (v)medestä.


Kylvyn jälkeen siivet pitää kuivattaa, hyvin
.




Vaikka mä kuinka päätän lopettaa kaikenlaisen antamisen niin minkäs sitä luonteelleen voi. Näitä saa uimakaverit ja jokunen muukin.
Tekstissä kerrotaan, että Paatsamasinisiipi on valittu Suomen kansallisperhoseksi.





Nämä on siis tehty frivolite-neulalla, vastaa käpypitsiä - Needle tatting -  mutta on helpompi tehdä. Tiedoksi, että neuloja voi ostaa Itiksessä olevasta KÄSSÄKAMMARIsta. Neuloja oli ainakin muutama vuosi sitten kovin vaikea saada hankittua.

Olin tänään Kampin palvelukeskuksen neulekahvilassa, halusin AnneG:n tavata ennen kesää. Kuinka ollakaan, talossa oli arvovaltaisia vieraita ja he kävivät katsomassa myös meidän toimintaa. Tsekin pääministerin (Andrej Babisin) vaimolle Sisko antoi virkkaamansa kämmekkäät ja mä annoin tuollaisen perhoskirjanmerkin. Jezz.

KS

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kesä ja kukkia


Kesäkukkia oon terassille hankkinut, siellähän on jo laatikossa amppeleissa orvokkeja.

Koska en haluamiani heinäkasveja voi hankkia niin tällainen tekoheinä on koristeena, vaikka kyllähän tämänkin Usko maistelee joka päivä.


Äitienpäivänä Ville perheineen kävi ja sain kukan sydänastiassa. Lapset olivat piirtäneet itsensä ja mansikan. Tämä onkin eka saamani tällainen lasten piirtämä äiteinpäiväkuva. Ihan kiva ajatus, että sanovat mummoksi, ehkä en kuitenkaan tykkää olla mummo kun en oikeasti ole. Tätä täytyy oikeasti miettiä.



Eilen oli Roihuvuoren Kirsikkapuistossa Hanami-juhla. Todella paljon oli porukkaa liikkeellä, kauniita asuja ja herkullisia piknik-kattauksia.


Mä en kyllä enää ikinä mene mihinkään tuollaiseen yleisötapahtumapaikkaan. Mä tunnen noissa itseni niin yksinäiseksi, että ihan melkein sattuu. Tuossakin nurtsilla olis ollu kiva olla kaveriporukalla herkuttelemassa.
Stadissa oli eilen ollut vaikka mitä kivoja tapahtumia mutta . . . 

Ennen oli nyyttäreitä, kesäkauden avajaisia ynnä muita pikku juhlia arjen keskellä mutta nyt ei mitään. Sukukin on niin vanhaa ettei ole valmistujaisia tms. Ja kun koulut päättyy niin kaikki muukin päättyy, mulla esim. vesijumppa ja Asukastalon tapahtumat. MItä iloa on kesästä jos ei ole mitään mistä iloita ja nauttia toisten kanssa?

Eikä ollut "heilaa helluntaina niin tuskin niitä on jonoksi juhannuksenakaan".

Mä oon nyt niin väsynyt mutta kaiketi tämä tästä taas. Ostin itselleni iloksi pionin. Eiköhän tuo kohta aukea ja anna hienon tuoksunsa tulvahtaa huoneeseeni.

KS

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Kesäpipo


Usko säkätti saalista turvallisesti verkon takaa. Pari viikkoa sitten jättiläiskokoinen rusakko söi ruohoa pihallamme aivan tyynenä, edes ohikulkeneet ihmiset eivät sitä häirinneet.



Kesäpipo! Juu, kyllä kesälläkin pipoa tarvitaan ja vieläpä villaista. Parasta on tietenkin 100% merinovilla, se on tarpeen mukaan viileätä ja lämmintä.
Tämä yksilö on Handun ohutta merinovillaa ja neulottu 2.75 puikolla. Taas kerran kiitos Pirjolle langasta:)

 
160 silmukkaa (vai oliko niitä 162?) 2o 2n resoria sopiva matka, sitten 18 s oikeata ja 2 nurin sopiva pituus. Kavennukset oikeilla silmukoilla,( knk ja 2 o yht) joka toinen kerros kunnes oikeat silmukat loppuivat ja vielä yksi kavennuskerros nurjilla silmukkoilla, loput 18s?) vedin suppuun ja siinä se hyvä pipo sitt olikin valmis. Vielä kruunuksi Hand made - merkki, siitä tattis Marian joulutontulle;)



Parsa-aikaan oon syönyt useammankin kerran tätä herkkua, vaihdellen valkoista ja vihreätä. Tämä oli uunissa paistettu tosi maukas versio. Joo, pöydällä on vielä pääsiäisliina kukkoineen ja kanoineen.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Riippumattoretkellä Kaunissaaressa


Just mahtui tarvittavat tavarat uuteen rinkkaan, paino10 kg. Saaren eteläiseltä kalliolta löytyi oikein kiva paikka riippumatolleni.


Mikäs siinä oli loikoillessa, nauttia taivaan sinestä ja kahvista.


Meri on vielä kylmä, saaren luonnon vehreytyminen on muutaman päivän jäljessä mantereeseen verrattuna.


Kivessä on kivat pienet "portaat".


Kevään kukkia oli jonkun verran, näsiä oikein kauniissa ja runsaassa kukassa mutta unohtui kuvata.
Luonto rauhoittaa ja siinä on paljon katsottavaa mutta mutta. . . Saaressa on nyt niin raiskatun näköistä kun metsähoidon takia on pientä närettä sun muuta kasvustoa karsittu. Rangat on jätetty niille sijoilleen ja nyt kun ne ovat kuivuneet ja ruskistuneet niin ei se kaunista ole.
Rangat kuulemma kuuluu jättää siihen maatumaan, juu ymmärrän sen, mutta kyllä ns. oleskelualueet voisi siivota. Eteläisen keittokatoksen, vesipisteen ja käymälän ympäristö oli aika ruman näköinen.


Noh, kyllähän retkeilijät - asiakkaat - ne siitä pikkuhiljaa siivoavat sytykkeiksi.
Katokselle tuodaan puuta, jonka retkeilijät itse pilkkovat polttopuikseen, se on ihan OK jos puu on kunnollista, siis kuivaa ja ihimillisen kokoista.

Nyt on taas tuotu todella suuria pöllejä. Tuollaista ei normi nainen, tai pieni mies, jaksa edes hakuupölkylle nostaa. Nyt hakkuupölkkykin oli niin korkea että oilsi ollut vaikea edes yrittää saada kirveellä hyvää iskua.
Vaan näitä tämänkertaisia pöllejä olisi ollut turha pilkkoakaan koska ne olivat lahoa puuta! Se palaa kituen, jos silleenkään, lämpöä se ei tuota lainkaan.
Perjantaina aamupäivällä tuossa istuskeltiin ja mietittiin makkaranpaistoa. Tuli siihen sitten henkilökuntaa useampikin, pyysin tuomaan vähän pienempää puuta jota minäkin pystyisin pilkkomaan. Erittäin epäystävällinen vastaus oli: "Tuollaista on käsketty tuoda."

Pikkulusikka mittakaavana


Joku on lahoa höttöä pilkkonut.



Eipä tuo keittokatos muutenkaan houkuttele. Tulisija on edelleen se prototyyppi, joka tähän laitettiin kesällä 2013.
Tämän vika on alusta asti ollut se, että keittolevyt eivät mahdu reikiinsä kun alla olevat tuliraudat ovat tiellä. 


Pöytä-penkki systeemi alkaa hajota.


Risuilla ja oksilla yritin rantagrillissä makkarani paistaa mutta  . . .


Onneksi mulla oli mukana pieni punainen Primus keittimeni, olisi muuten jäänyt ruuat laittamatta ja kahvit keittämättä. Ravintolakaan ei ollut auki.


Summa summarum: ihan kiva reissu mutta kaivertamaan jäi paha mieli saaren ränsistyneestä yleisilmeestä.
KS